Johtajuus esiin Kouvolassa

Mielipidepalstoilla käytyyn keskusteluun on pakko minunkin puuttua, sillä Kouvolan rakentaminen ei onnistu tällä tavalla. Ainakin  Herrat Tossavainen ja Taskinen  näyttävät olevan törmäyskurssilla aivan kuin hallitus ja oppositio. Peräpeili on ihan hyvä väline jos sitä käyttää oikein. Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, sanotaan. Yhteistyötä ei kuitenkaan saada aikaan helposti ja monesti nämä jutut menevät sanojen mittelöiksi, valitettavasti. Ja tiedon puutteessa elävä yleisö lisää löylyä kirjoittamalla asioista tai paremminkin niiden vierestä

HOIDA HOMMA!

.

Tiedon oikea jakaminen Kouvolan johdon taholta olisi kovasti tarpeen, jotta kansalaiskeskustelukin suuntautuisi oikeille urille. Hyvätkin asiat, kuten virkojen määrän suuri vähentäminen vesittyy, jos samaan aikaan perustetaan toisia virkoja joista uutisoidaan. Mielikuvaksi jää kaikille tuhlaus ja keskustelu käy kiivaana kykenemättömistä johtajista.  Vantaalla kerrottiin vastikään 400.000 panostuksesta syrjäytyneiden nuorten asianhoitajien palkkauksessa, josta saatiin arviolta 800.000 säästöt. Positiivinen uutinen, vaikka kulut näyttävät aluksi lisääntyneen. Henkilöstöjohtaja Päivi Karhu kirjoittikin 11.6 asiallisen tiedotteen Kouvolan  henkilöstön tilanteesta. Tämän tyyppisiä katsauksia toivoisi näkevänsä enemmänkin, joskaan selittelyyn pidä mennä, kuten joissain muissa tiedotteissa on tehty. Johto tietää esimerkiksi miten yritystoiminnan ja työpaikkojen luomista tuetaan ja ohjataan Kouvolassa. Siitä kannattaisi pitää selkeät katsaukset ja valaista enemmänkin yritysmaailmaa ja ehkä kansalaisiakin tulevista mahdollisuuksista.

Tämän lehden pääkirjoitus 11.6 puhui vallan keskittymisestä ja sen tarpeellisuudesta. Vaikeina aikoina johtajuus on aina noussut arvoonsa ja ne vanhat hyvät ajat taitavat olla kaukana edessäpäin. Niitä tähyilemään tarvitaan johtajia, jotka osaavat myös kommunikoida.  Kaupungin valtuustoa on arvosteltu ja kylläkin aiheesta heikoksi ja hajanaiseksi. Varmaan se sitä onkin kuntaliitoksen jäljiltä. Eri alueelliset asiat painavat mieltä ja yhteistä säveltä ei tahdo löytyä. Puolueet yrittävät kilvan saada pisteitä itselleen ja alueellisia ääniä ensi syksynä.  Johdon selkeät linjaukset antaisivat kestävämmän pohjan keskusteluille ja oikeasti työllisyyttä ja verotuloja kasvattavia voitaisiin yhdessä tukea. Samalla vähenisi paine sosiaalipuolen ja palvelujen leikkauksilta ja yhteishenki paranisi.  Sillä ilman pääkohdista yhtä mieltä olevaa valtuustoa ei saada aikaan muuta kuin pulinan jatkuminen.  Tällaista johtajien esiintuloa odotetaan Kouvolassa.

Ilkka Mäkijärvi

Kouvola, Valkeala

Kannattaako munia panna samaan koriin?

Kirjoitukseni on lähetetty Kouvolan Sanomiin tänään:

Kuva
Olen seurannut mielenkiinnolla valtuustolle esitettyä Woodinno-hanketta, sekä aiheen ympärillä käytyä aiempaa keskustelua. Kiinnitin huomiota eräisiin perusteluihin, joiden mukaan tähän hankkeeseen on syytä lähteä mukaan koska se on ainoa todella työllisyyttä kehittävä hanke tässä kaupungissa. En voi olla pohtimatta elinkeinotoimeen tehtyjä useiden miljoonien vuosittaisia panostuksia ja niistä saatuja hyötyjä. Onko todella niin, ettei mitään muuta ole tulossa? On kerrottu, että toimitiloista kamppailevat useat suuryritykset ja matkailunvirtakin odottaa räjähdystään idän suunnasta. Eikö niihin uskotakaan enää? Puuelementti-projektissa, josta monia nimiäkin käytetään, työpaikkojen luku on aluksi ollut jopa 1000. Tällä hetkellä tilauskirjojen täyttymistä odotellaan ja töissä lienee muutama henkilö. Markkinavisioita lueskellessa voi myös huomata, että Kouvolan kaupunkia odotetaan puuelementtirakentamisen asiakkaaksi. Onhan yksi päiväkoti jo tehtykin näillä tuotteilla. Onhan se hyvä, että on ensimmäinen mallikohde, mutta tässä tarvitaan koko valtakuntaa ja jopa vientiä asiakkaaksi. Nyt myönnettyä kahta miljoonaa on siis syystä suunnata markkinan avaamiseksi lähinnä erilaisten toteutuvien hankkeiden tukemisella. Aiemmin tässä lehdessä esitetty yrittäjä Hyyryläisen ehdotus yritysten suorasta tuesta olisi siis varteenotettava vaihtoehto, jos sieltä esitetään selkeitä markkinointi- tai jopa tilaussuunnitelmia. Yritysvetoisuus toisi varmasti enemmän imua ja kaupungin riskit voitaisiin hajauttaa. Toivottavasti rahaa ei tulla käyttämään ulkopuolisten konsulttien palkkioihin, vaan todellisiin, Kouvolan työllisyyttä edistäviin hankkeisiin.

Tästäpä pääsemmekin Kouvolan suurta budjettivajetta koskeviin keskusteluihin. On varmaan selvää, että valtiontalouden leikkaukset tulevat koskemaan myös Kouvolaa. Valtuutetuilta tehdyssä kyselyssä säästöjä osattiin haeskella lähinnä henkilöstöä vähentämällä, mutta palveluita ei näin vaalien alla lähdetä leikkaamaan edes puheissa. Verokertymän kasvattamiseenei tunnu riittävän kenelläkään keinoja. Em. heikohkot työllisyyttä edistävät hankkeet eivät näytä tuovan kassaan lisää rahaa lähiaikoina, pikemminkin päinvastoin. Toivoisin tulevan valtuuston ja kaupunginhallituksen ottavan vakavasti esiin elinkeinotoimen tavoitteiden radikaalin tehostamisen ja resurssien käytön tehostamisen. Onhan meillä myös uusi elinkeinojohtaja, jonka saavutuksista tosin emme ole saaneet vielä julkisesti kuulla. Monen johtajan mallilla asiat eivät etene hallitusti, sillä julkisesti asetettuja tavoitteita pitää määrätietoisesti johtaa hyvää lopputulosta kohti. Uskon, että Kouvolan teollisuudessa, logistiikassa ja maaseudussa on käyttämättömiä voimavaroja, joista voidaan saada nopeastikin työllistäviä hankkeita. Uusia yrittäjiä ei pidä pompotella pöydältä toiselle, kuten olen ikäväkseni kuullut tapahtuvan. Rahaa pitää kohdentaa ensisijaisesti työllisyyden ja matkailun kasvattamiseen, ei pitkäaikaisiin tutkimuksiin. Ne kuuluvat valtiovallalle ja suuryrityksille. Professuurin tukeminenkin on niin kauaskantoista puuhaa, että annetaan yliopistokaupunkien tehdä se ja keskitytään perusopetukseen, joka luo nuorisolle hyvän elämän mahdollisuuden kotipaikkakunnalla.

Ilkka Mäkijärvi
Valkeala, Kouvola

Sairaalanmäellä hyvä pohja kehittämiselle (olisi yhä)

12.11.2011 4:00

Monenlaista vääntöä esiintyy lehtien palstoilla ja arvattavasti valtuustoryhmien sisällä — Kotiharjun puolustajat vastaan Sairaalanmäki.Tässä rytäkässä unohtuu moni tosiasia ja koko juttu vääristyy meille asukkaille tuntemattomaksi mössöksi. Ainoa varma on se seikka, että me maksamme, oli päätös sitten mikä tahansa. Siksi haluan vedota vielä päättäjiin, että he pitäisivät järjen käsissä ja pohtisivat tosissaan esitettyjä laskelmia ja käytännön asioita.

Olen Mäelle rakentamisen puolella, varsinkin kun sieltä juuri kotiuduin. Vuodeosastot ovat haastattelemieni hoitajien mielestä ihan sopivat silloin, kun ne on remontoitu. Todella ahdas sumppu löytyy ensiavun polilta, missä minäkin odotin parin kokeen tulosten perusteella tehtyä sisäänottoa yhdeksän tuntia. Syynä on selvästi se, että lääkäreitä ei ole riittävästi. Ei se, että käytävät ovat ahtaat.

Sopivasti ajoitettuna ja vaiheittain laajennettuna saa ympäristöön rakennettua uutta tarpeellista tilaa selvästi halvemmalla kuin Kotiharjuun. Kustannukset voidaan jakaa pidemmälle jaksolle ja remontoida kaikista tiloista käyttökelpoisia. Vanhoista vuodeosastoista saadaan käyttökelpoisia huoneita yhdistämällä.

Hyödyntämättä on ajatus sairaalan alla sijaitsevista kallioluolista, jonne saadaan helposti hissiyhteys ja luodaan näin myös kriisiajan varmuutta. Myöskään ei ole todella pohdittu syntyvien liikenneruuhkien määrää keskustassa. Vuorojen vaihtuessa, potilaiden liikkuessa ja omaisten sahatessa edes takaisin jo nyt ahtailla kujilla Kotiharjun alueella ovat ruuhkat ennen näkemättömät. Katsokaa liikennettä nyt työaikojen alkaessa ja päättyessä!

Keskitetään terveyspalvelumme Kuusankoskelle, siellä on tilaa hengittää. Syntyisi myös kaivattua synergiaa Carean kanssa kun rakennetaan Carean omistamalle maalle. Psykiatrian sairaalakin saa jatkoaikaa samalla.

Kouvolan johdossa on syntynyt liike keskittämisen varjolla tuoda keskustaan edes jotain, kun liikkeitä sieltä on häädetty ostoskeskukseen. Häätämisellä tarkoitan puitteiden huononemista ja venäläisten turistien puutetta. Ydinkeskusta ry:kin on asettunut Kotiharjun puolelle, kai saadakseen edes jotain asiakkaita. Kaupungin olisi aika keskittää tarmonsa luomaan liiketoiminnan mahdollisuuksia niin keskustassa kuin muuallakin kaupungissa.

Ilkka Mäkijärvi

Valkeala, Kouvola

Kansainvälisen kasvun pohdiskelua – onko työnteko henkisesti raskasta?

kirjoittanut: Ilkka Mäkijärvi pvm: tiistai, 9.9.2008

Tieteiskirjailija A. Clarken hautakiveen hakatut sanat kuvastavat sitä intoa, jota tarvitaan muutostyössä:

Tässä lepää Arthur C. Clarke. Hän ei koskaan kasvanut aikuiseksi eikä hän koskaan lakannut kasvamasta.”

Ei tarvitse olla mikään guru, kun sanoo yrityksen työympäristön muuttuneen yhä kiireisemmäksi ja monipuolisemmaksi viime vuosikymmeninä. Kun vielä 80-luvulla saattoi ajella autolla rauhassa paikasta toiseen ja poiketa huoltoasemalle soittamaan konttorille, ei nyt olla rauhassa edes kotona vapaa-ajalla; työsuhdekännykkä on auki kaiken aikaa. Olemmeko ottaneet nämä tavat käyttöön oma-aloitteisesti vai mikä on ajanut tähän tehokkuuden tavoitteluun? Koemmeko kenties itsemme tarpeettomaksi, ellemme osallistu toimintaan työpaikalla kaiken aikaa? Onko aikaa pohtimiseenkaan vai menemmekö pää kolmantena jalkana paikasta toiseen?

Näitä seikkoja pohtiessa kannattaisi jokaisen hetken arvioida oman työnsä tehokkuutta ja ehkä myös mielekkyyttä. Joskus joku sanoi tekevänsä mielellään yhden työn kunnolla valmiiksi ennemmin kuin jätti sata hommaa kesken. Siinä on periaatetta kylliksi, vaikkakin tällainen työntekijä ei välttämättä saa riittävää arvostusta työssään. Itsekin olen monen asian eteenpäin viejä ja hahmottelen usein monien asioiden verkostoa sekä pohdin niiden vaikutusta toisiinsa etsiessäni parasta etenemismallia. Tuon äskeisen puurtajan kanssa kannattaa puhella hetken, jotta saa tehtävän rajoista käsityksen ja pystyy asettamaan sen oikeaan arvoonsa tässä hahmottelemassani verkostossa. Usein yrityksissä nämä hahmotelmat jäävät vain tekemättä ja kaikki säntäävät töihin omille tahoilleen. Lopulta moni tekee jopa samaa kehitystyötä omilla tahoillaan ja energiaa hukkuu. Monista asioista luopumisen tuska on myös ilmiö, joka on inhimillinen, mutta yritystoiminnassa tarpeeton ilmiö. Kehitystä on tapahduttava tai jäämme jälkeen.

Vai onko? Voisiko vanhoilla malleilla pärjätä? Miksipä ei, jos yritys asettaa tähän selkeän tavoitteen ja valitsee strategiakseen tietyn peruskaavan pyörittämisen, kunnes kaikki työntekijät ovat harmaantuneet eläkekuntoon. Mutta tässäkin tapauksessa on laadittu suunnitelma ja pohdittu siihen liittyvät osaset, joita sitten järjestelmällisesti toteutetaan. Voihan siihen suunnitelmaan kuulua vaikkapa toimisto ilman kännyköitä ja sähköpostia, jos asiakkaat löytävät meidät muutenkin.

Olennaista on kuitenkin jossain vaiheessa pysähtyä ja pohtia kunnolla yritykselle, ja myös itselle, tärkeät tavoitteet sekä myös arvot. Millä keinoin lähdemme näitä tavoitteita metsästämään? Varmasti kaikki (99%) pitävät itsestään selvänä inhimillisyyttä ja rehellisyyttä, mutta niiden toteutuminen kannattaa pohtia kaikessa mitä aiomme tehdä yrityksemme tai työpaikkamme puitteissa sekä myös tietysti yksityiselämässä. Tavoitteisiin ei siis pyritä millä keinolla hyvänsä ja onneksi normaali, kova työnteko riittää edelleen eteenpäinmenoon. Mutta keskittyä olennaiseen, se on aina tärkeää. Voimavaroja ei ole loputtomiin. ”Turhat hommat kannattaa automatisoida”, sanoi eräs IT-päällikkö ja osui naulan kantaan. Usein keskitytään entisen systeemin viilaamiseen ja näin moni hukkaa kehitykseen turhaa aikaa. Joku saattaa sitten vierestä todeta, että tuonkin asian voisi tehdä paljon yksinkertaisemmin tai jättää kokonaan pois. Tarvitaan siis ulkopuolista näkemystä ja sitä kannattaa käyttää myös. Usein tietämystä on omassakin talossa, mutta joskus vieraat neuvot ovat parhaita. Halutaanko keksiä pyörä uudestaan vai olisiko toimiva malli sittenkin paras ostaa? Siinä tuleekin sitten eteen tähän ajatukseen sopeutuminen ja lopuksi kaikkien sitoutumisen kysymys.

”Paljonhan ne tekevät noinkin”, on ainakin minulle ollut se vanhemman kollegan lausahdus, joka edelleen pysäyttää pohtimaan onko tässä tekemisessä järkeä, vai voisiko olla jokin parempi tapa toimia? Tästä lausahduksesta olen Hämäläisen Aarrelle edelleen kiitollinen. Aarre tiesi asioita pitkän uransa ajoilta ja osasi taitavasti ohjata nuoremman esimiehensä tekemään oikeita kysymyksiä. Sitten koetettiin vanhaa hyväksi koettua konstia ja niinhän se vaan toimi! Näillä tiedoilla ja minäkin jo kolmenkymmenen vuoden kokemuksella ajattelin kirjata nämä hyväksi koetut konstit höystettynä uusimmilla konsteilla Kansainvälistymisen lyhyeksi oppimääräksi. Sekaan mahtuu paljon koeteltuja konsteja sekä käytäntöön sovellettua teoriaa viimeisistä opinnoistani. Ei nimittäin ole hyvä vain tuuditella vanhojen konstien muistoissa, jollei satu olemaan perinneruokalan pitäjä. No ehkä tämänkin on hyvä tietää uusimmista tutkimustuloksista ja työmenetelmistä sen verran, että osaa mainostaa kuinka ne ennen jo tiesivät! Tässä kuitenkin kirjoitan muutamasta keskeisestä kokemuksesta, jotka ovat johtaneet asioita hyvään suuntaan mutta myös joskus huonoon lopputulokseen. Koetan myös pitää mielessäni inhimillisyyden ajatuksen, sillä ihminen ei kuitenkaan ole kone. Positiivinen palaute unohtuu esimieheltä kiireessä aivan liian usein koska pohditaan vain virheitä ja epäonnistumisia.

– Muistan hyvin koulun kieltenopetuksen 60-70 luvulla, jolloin koepaperi pursusi punakynän merkintöjä ja samaakin virhettä rokotettiin aina ¾ -virheenä läpi kokeen. Siitä oli lopputuloksena 1- ja täydellinen latistaminen koko porukan edessä. Ehkä se sittenkin oli kasvattavaa, sillä nyt tämä mies höpöttelee useampia kieliä ja tulee toimeen missä vain.

Uskon, että kannustavampi tapa on käydä läpi virheet ja onnistumiset samalla kertaa. Virheet tulisi oppia näkemään prosessin virheinä, eikä ottaa niitä henkilökohtaisina loukkauksina. Tätä korostaa laatukoulutus ja sen opin takana minäkin seison. Tällöin on helpompi nähdä oikea tie ja saada porukka sitoutumaan yhä kovempiin ponnistuksiin. Nyt mennäänkin sitten niihin leadership-taitoihin, joilla asiat myydään ihmisille motivoivasti.

Psykologia on tiede, jonka käyttöä kannattaa johtajan hieman opiskella. Ei nimittäin ole parempaa kehittymisen koulua kuin itsensä tunteminen ja omien valintojen perusteiden pohtiminen. Tämän sain nähdä ja kokea Johtamisen Psykodynamiikan kurssilla Jyväskylän Yliopistossa 2000-luvun vaihteessa. Isä, äiti, suvun vahvat patriarkat, erilaiset pienetkin tapahtumat nuoren elämässä antavat perustan valinnoillemme kun puuhailemme työelämänkin päivittäisessä arjessa. Kiitoksen odottaminen esimerkiksi on aivan samalla perustalla kuin lapsella, joka huutaa: ”äiti kato mitä mä tein!” Tai kollegojen kanssa riitely saattaa olla perua jostain vanhasta vääryydestä, jota ei ole saanut mielestään purettua. Kun esimies oppii tuntemaan omat lähtökohtansa, on helpompi pohtia alaisenkin toimintaa ja motivaatiota. Tämä kehittyminen esimiehenä vaatii kuitenkin aikaa ja panostusta, mutta se kannattaa. Toisaalta alaisten rooli muuttuu ja erityisesti asiantuntijaorganisaatiossa alaisen vastuu työstään on hyvin korkea ja esimiehen tehtäväksi jää valmennus sekä olosuhteiden kunnossapito. Kaikkien pitää siis osata kehittyä.

Näistä näkökulmista olen ajatellut kirjoittaa hieman enemmänkin ja tarkastella kokemukseni pohjalta yritysten kansainvälistymistä ja edellytyksiä, joita siinä tarvitaan. Uusi asiakas jossain siellä kaukana on aivan eri asia kuin tutut kaverit Suomessa. Pohditaan mitä välineitä tulisi antaa viennille ja millä pelisäännöillä pärjäämme. Kaikkea ei kannata tehdä mutta joskus tuntuu, että mikään ei riitä!

Kirjoittaja on työskennellyt vuosina 1979 – 1988 ulkomaisten, tekniikkaa maahantuovien ja huoltavien yhtiöiden palveluksessa asiantuntijatehtävissä. Vuosina 1988 – 2008 hän on rakentanut mm. kotimaisten yritysten vientitoiminnan tukea ja toiminut esimiestehtävissä. Jaksoon mahtuu Ruotsissa yksikön toiminnan käynnistystehtävät, tuotannon, suunnittelun ja erityisesti laatujärjestelmien sekä prosessien suunnittelun vastuulliset johtotehtävät. Perspektiiviä on syntynyt myös kansainvälisen pörssikonsernin palveluksessa Norjassa. Tällä hetkellä hän työskentelee Kymenlaaksossa kansainvälisen konsernin vientitehtävissä.

Katupuroon kansi ja täytettä

27.6.2011 4:00

Mitä Manskin katupurolle pitäisi tehdä, on pysyvä puheenaihe Kouvolassa. Ilkka Mäkijärvi täyttäisi sen osaksi ja laittaisi kannen päälle. Kuvaaja: Harri Teitto

Ehdottaisin Manskin puron korjaamiseksi mallia, jossa vaarallinen uoma täytettäisiin lähes kokonaan. Aukon päälle asennettaisiin matala teräskouru, jossa vesi virtaisi. Näin suoritettuna toimenpide olisi edullinen ja veden virtaus säilyisi Manskilla. Matala ura ei olisi vaarallinen ja tyydyttäisi varmaan useimpia.

Vastaavanlainen ratkaisu on toteutettuna Tanskan Skivessä. Siellä kourut on vielä valaistu ledeillä altapäin, joten puro näkyy myös öisin. Myös kuorma-autolla voi ajaa kansien päällä eli huoltoajot sujuvat helposti.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuvia Tanskan Skiven kävelykadulta

Ilkka Mäkijärvi

Valkela, Kouvola

Uutta latua etsittävä

 

Orastavaa keskustelua saadaan aikaan lehtien palstoille, mutta itse organisaatio, Kaupunki, etenee omaa latuaan. Iso koneisto ei helposti muuta suuntaansa ja lehtien palstoilla muutosten perään kyselevät kansalaiset heittelevät ideoitansa tuuleen. Ilkka Tontin (KS 15.5) ja Kari Taskisen (16.5) kirjoitukset osoittavat, että tarvetta keskusteluun on. Seuraavaksi alkaa kuitenkin kaikkien ideoiden alas ampuminen, kuten kunnon jäykkään byrokratiaan kuuluukin. 

Tosiasiat on kuitenkin myönnettävä, sillä Kymenlaakson asema on muuttunut voimakkaasti niistä vanhoista hyvistä ajoista, joihin maakuntaohjelmat on rakennettu. E18 tien seminaarit kutsuvat logistiikkaväkeä etelään. Idässä kauppakeskukset ja kylpylät nousevat palvelemaan venäläisiä. Lännessä Lahden vetovoima perustuu edelleen vanhaan business Cityyn sekä urheilukeskukseen loistavine hallitiloineen. Kouvolan rataverkoston vetovoima on hyytynyt ja varastointi on siirtynyt pyörien päälle. Paperitehtaat ovat meidät hylänneet ulkomaiden alempien kustannusten vuoksi, kiitos monien kankeiden palkka- ja energiaratkaisuiden vuoksi. Innovoivaa yliopistoa täällä ei ole ollutkaan.  Mitä tänne jää, siitä on nyt kysymys. Eloonjäämistaistelusta kassavirran pienentyessä. Mistä löytyy se tämän alueen avainsana vai onko se kooste vähän kaikesta?

Värikkäät, Kouvolaa hyvin etäisesti esittävät kuvat eivät saa muutosta aikaan verotuloissa eivätkä juurikaan hankkeet, joissa ei ole markkinavetoa. Ilkka Tontille vastaisin sen verran, että kannattaa kysyä kuka tuntee markkinoiden vaatimukset? Ehkäpä yrittäjältä saa vastauksen mitä tukea tarvitaan heti, että työpaikat säilyvät? Mikä tuote tai palvelu saisi aikaan kasvua ja miten niitä voitaisiin yhdessä tuottaa lisää? Kaupungin rooli on luonnollisesti tukea omilla toimillaan näiden innokkaiden yrittäjien olosuhteita paikkakunnalla.  Siihen kannattaisi laittaa panoksia lisää. Ja luonnollisesti on kokonaisuutta tukevia hankkeita, joiden tuloksena paikkakunnan olosuhteet paranevat. Niistä mainittakoon liikennesuunnittelu ja kaavoitus.

Nyt tarvitaan avointa keskustelua ja haastamista, jota onkin ollut hyvin mm. keskustavisioinnin yhteydessä. Uutta suuntaa on haettava ihan oikeasti, jota edes jonkinlaisia palveluja voidaan tarjota tässä maalikylässä.

Aloitteellisuuden tukeminen kuuluu johtamisen perusvälineisiin

Aloitteellisuudelle enemmän tukea

23.8.2012 4:00

Aloitteellisuuden tukeminen kuuluu johtamisen perusvälineisiin. Kouvolan kaupungin työntekijöissä on uskomattoman suuri voimavara, jos heidän ideointikykyään ruokitaan oikealla tavalla.

Monesti aloitteet nähdään esimiesten puolella aikaa vievänä selvittelytouhuna, ja käsittely on siksi hidasta, ellei suorastaan jarruttavaa.

Suoranaisia säästökohteita, uusia toimintatapoja ja ideoita ruokkiva aloitetoiminta on niin arvokasta pääomaa, että siihen tulisi rohkaista ja kannustaa kaikkia työntekijöitä. Helsingin kaupunki on nähnyt tämän asian tärkeäksi ja on avannut uuden Helinä-nimisen innovaatio- ja ideajärjestelmän. Sen avulla aloitteet saadaan käsiteltyä nopeammin ja otettua uudet innovaatiot nopeasti käyttöön. Samalla aloitetoiminnan periaatteet uusittiin täysin. Siellä siis nähdään aloitteellisuus tärkeänä. Miten asiat ovat Kouvolassa?

Kuntalaisaloitteellisuus olisi toinen kanava, jossa meidän pitäisi ryhdistäytyä. Lain mukaan valtuustojen pitää käsitellä kuntalaisten tekemät aloitteet. Esimerkkinä kouluverkosto-keskustelu, jossa iso kansalaisryhmä jäi tosin toiseksi.

Onkin ehkä pyrittävä vaikuttamaan päättäjiin ja viranomaisiin enemmin suorilla yhteydenotoilla, sillä selkeisiin kysymyksiin saadaan varmasti selkeä vastaus. Kansalaiskioski-niminen kyselylaatikko löytyy Kouvolan sivuilta ja sitä kannattaa koettaa myös.

Kaupungin kannattaisi avoimesti palkita aloitteellisia tahoja, jolloin saataisiin positiivista henkeä nostettua. Palkintona voitaisiin tarjota vaikkapa mahdollisuutta järjestää tapahtumia, joiden tuotto ohjattaisiin kaupungin kautta ryhmän osoittamalle taholle. Tämä aktivoisi erityisesti maaseutua talkootöihin tukemaan vaikkapa koulujensa tai palveluiden säilymistä.

Mistä Kouvolalle matkailumagneetti?

Mistä Kouvolalle matkailumagneetti?

31.7.2012 4:00

Matkailua ja turismia pidetään yhtenä työllistäjänä, ja potentiaalisia asiakkaita kävi Suomessakin viime vuonna yhä enemmän. Kouvolan osa tästä virrasta on kovin pieni. Monet kirjoittajat pohtivat tälläkin palstalla erilaisten kohteiden esille tuomista innokkaasti. Ideoissa on vain yksi vika. Ne eivät toteudu.Varsova

Ainakaan, jos emme saa ideoiden taakse todellisia liikemiehiä investoimaan, kaupunkia oikeasti laajentamaan tavoitteitaan matkailun suhteen ja voimakasta viestintää kertomaan hyvistä näkymistä. Siihen asti voimme vain katsoa, kuinka naapurit rakentavat paikkakuntiensa mainetta Meripäivillä, Saimaan kylpyläalueilla, hiihto- ja urheilukeskuksilla sekä kokouskaupunkeina.

Keskustelu käy kovin pienissä ympyröissä täällä Kouvolassa. Todella mielenkiinnolla odotan matkailupuolen suurta suunnitelmaa, johon täällä on aiemmin viitattu. Sen on oltava paitsi paikallistason suunnitelma, myös valtakunnallisesti merkittävien vetovoimatekijöiden visio. Ja sitten on saatava liikkeelle todella merkittäviä rahoja niiden visioiden toteuttamiseen, jos mielimme kääntää matkailutulojen virran ja työpaikkojen kasvun hyvinvointia tuomaan.

En kuitenkaan ole vakuuttunut Kouvolan kaupungin tahdosta lähteä rohkeasti eteenpäin ja kyvystä vakuuttaa valtakunnan tason investoijat tänne tulemisesta. Jotenkin me pyörimme vain pienessä kyläliigassa huolimatta siitä, että olemme jo suurkaupunki.

On totta, että jokin höyryveturi ei saa mukaan enempää maksavia matkustajia kuin sen käyttökulut ovat, mutta tämän veturinkin luomaa näkyvyyttä tulisi osata hyödyntää jatkossa suurempanakin asiana. Ja urheiluseurojen jo luomaa näkyvyyttä voitaisiin hyödyntää myös voimakkaalla yhteistyöllä ja markkinoinnilla.

Nyt tuntuu että meillä ei ole kuin värikkäitä kuvia ja Tykkimäki. Verla on ihan mukava, mutta kävijämäärä on pieni. Yli sataan tuhanteen kävijään pitäisi päästä vuositasolla monessa kohteessa ja siinä sarjassa emme paini. Mistä siis saisimme kunnon vetoapua? Kuka luo todellisen magneetin ja hankkii siihen rahat? Kuka uskoo Kouvolaan?

Pohjois-Kymen tierahat valuvat etelään

Ari Huuskosen kirjoitus (Lukijat 10.8.) laittoi pohtimaan tieverkoston kurjuutta ja monin paikoin 60-luvun tasolla pysymistä.

Olen itsekin ihmetellyt, miksi jokin VT 15:n kehitysprojekti kestää alkusuunnitelmista vuonna 2005 aina maailman tappiin? Vähitellen koko suunnitelma raskaine YVA-menettelyineen muuttuu vanhentuneeksi, mutta projektia tehdään edelleen samoilla kriteereillä – kun rahaa sattuu hieman lipsahtamaan ko. kohteeseen. Maanrakennuksen indeksi ehtii kulkemaan eteenpäin ajan kuluessa, eivätkä myönnetyt rahat riitä hidastahtisissa hankkeissa kuin osaan työstä. Kun työmaan perustamiskustannukset ovat iso osa kustannuksista, kannattaisi kohde viedä kerralla loppuun.

Maanrakennuksen suunnittelu ei näytä olevan myöskään joustavaa muuttumaan. Viime vuosina on alettu huomata kiertoliittymien käyttökelpoisuus ja ilmeinen halpuuskin. Nytkin Valkealassa Jyrääntien päässä on käynnissä kohtuuttoman iso työmaa verrattuna reilun kokoisen kiertoliittymän rakentamiseen.

Onko pysähdytty pohtimaan vaihtoehtoja vai vedetäänkö projekteja vuosikymmenen takaisilla suunnitelmilla? Onko teiden rakentamisessa opittu asioita ja voidaanko tehdä kevyempiä ratkaisuja? Ajan paljon ulkomailla, eikä 60 km/h -alueella iso kiertoliittymä ole lainkaan hankala liikenteelle.

Autoilijoilta kerätään 4,6 miljardia euroa veroja vuosittain, joista vain 40 prosenttia palautuu liikennepuolelle (tiet, rautatiet, vesistö). Siis me normaalit töissä käyvät ihmiset maksamme huimia summia valtion pohjattomaan kassaan saamatta juurikaan vastinetta rahoillemme.

Liikennepoliittisen linjauksen mukaan pääosa uuden tiestön rahoista menee E18-väylän rakentamiseen, josta Suomen eteläinen kultahammasrannikko ja venäläiset pääsevät nauttimaan aikanaan. Kouvolan alueen poliittinen vaikutusvalta on liian kevyttä saadakseen VT 12- ja VT 15-parannukset liikkeelle, sillä tuo eteläinen valtaväylä tulee olemaan kohteena seuraavan vuosikymmenen. Sinä aikana tehdyt suunnitelmat vanhenevat ja ihmisiä kuolee Pohjois-Kymenlaakson vanhoilla ja huonokuntoisilla liikenneväylillä kymmeniä.