Olemme täällä Kaakkois-Suomessa melkoisen vaikeassa tilanteessa Venäjän sodan ja siihen liittyvien rajoitusten vuoksi. Miten kansanedustajamme, joita toivottavasti saamme alueeltamme, tulevat ajamaan Kaakon asiaa? Miten menetyksiä saadaan kompensoitua?
Kun kansallinen Finnair kertoo menettävänsä valtavan määrän tuloja suorien Aasian lentoyhteyksien kadottua sodan vuoksi, se saa tukea satoja miljoonia hybridilainojen muodossa. Lentoyhtiölle on elinehto, kertoo ministeri. Rajat tilille ja äkkiä.
Kaakkois-Suomikin sai oman työryhmänsä ja jopa 67 eri tahoa kaakosta lähetti näkemyksensä Työ ja Elikeinoministeriölle. Loppuraporttikin löytyy (TEM046:00/2022).
”Itäisen Suomen elinvoimaa lisäävien toimien tavoitteena on koko Suomen elinvoimasta
ja kilpailukyvystä huolehtiminen. Alueiden hyvinvointi voi perustua kestävällä tavalla vain alueen omiin vahvuuksiin ja niiden pohjalta syntyvään positiiviseen kierteeseen. Tukemalla alueen omia vahvuuksia mahdollistetaan myös järkevä erikoistuminen ja korkean jalostusasteen, omavaraisuuteen perustuvien ja vihreää siirtymää tukevien elinkeino-, koulutus- ja tutkimusekosysteemien syntyminen..”
Hienoa tekstiä. Kuinka moni kansanedustajamme on asiaan perehtynyt ja pyrkinyt käynnistämään ”positiivista kierrettä” alueellamme?
”Osassa lausunnoissa tuodaan esiin, että valtiovallan on katkaistava itäistä Suomea uhkaava kurjistumisen kierre ja luotava alueen asukkaille ja yrityksille tulevaisuuden näkymiä. Itäinen Suomi ei saa kuihtua asumattomaksi reuna-alueeksi”. Kaikki täällä eivät siis näe Venäjän kaupan, rataliikenteen hiljenemisen ja turismin puuttumista ongelmana?
15 tietä ei ainakaan mainita tärkeänä väylänä tavaran liikuttamiseksi. Potilaathan eivät ole tärkeitä ”positiivisen kierteen synnyttäjiä”.
Työryhmä esitti yhteensä 16,8 M€ tukirahoja eri asioiden kehittämiseen, joista isoin 12 M€ EU aluekehitysrahoja. Kuka osaa maakunnissa koordinoida ja hakea näitä rahoja? Onko haettu? Ainakin Kinno on ollut aina hyvin hiljaa kaikista rahoista, joita yritykset tarvitsisivat mutta eivät osaa hakea.
” Kun ei voi kertoa yhdelle yritykselle, koska sitten toiset jäävät huonompaan asemaan”, kuuluu perustelu.
Onko kaikilla uusilla ehdokkailla näkemyksiä asiasta?
Vuokralaisia keskustaan, huutavat kaikki. Valtuustokin lupaa lainatukea oikein korkojen kanssa. Lehden päätoimittajakin on tukemassa. Onkohan kukaan miettinyt mikä oikeasti on taloudellisesti mahdollista? No, Kouvolan tuntien tämä kuuluu samaan sarjaan kuin ratapiha-hankkeet. Rahaa menee ja veronmaksajat maksavat. Ja kovan rahan talon tapauksessa tappiota tulee pitkään eli talon eliniän.
Kaupunkien tapa piilottaa liiketoiminta tytäryhtiöiden taakse, on ollut aina ongelma ja niin se on Kouvolan Asuntojenkin tapauksessa. Valtuutettujen loistoideat ovat tulleet aiemminkin kalliiksi tälle kaupungin konsernijohdon alaiselle yhtiölle ja niiden ideoiden maksajat löytyvät ihan kaikkialta Kouvolan alueelta – nimittäin yhtiön vuokralaisista. Kukaan ei piittaa (tai ymmärrä?) siitä, että Kouvolan Asunnot elää vuokratuloilla. Joita maksavat vuokralaiset. Tosin Kouvola eli veronmaksajat rahoittavat myös sosiaalista asumista yhtiölle. Yhtiön hallituksen kuuluu valvoa, että tuloilla hoidetaan yhtiön omaisuutta eli ensisijaisesti olemassa olevaa asuntokantaa. Usein tulee tapauksia, joissa vuokralaisten määrä vähenee ja talo on huonon kunnon vuoksi paras purkaa. Samalla yhtiön tulos pitkässä juoksussa paranee ja rahaa voidaan sijoittaa muiden talojen parantamisprojekteihin. Yhdistyneen Kouvolan alueelta perityn asuntokannan arvo ei todellakaan vastaa arvoltaan kovinkaan mittavaa lainakantaa, kuten myös valtuuston pitäisi ymmärtää. Silti ollaan myöntämässä lisää lainaa hankkeeseen, jonka rahoitus ja hallittavuus on vähintäänkin epävarma. Kyllä rakennusyhtiöt osaavat laskea mikä kannattaa ja siksi nostureita ei juuri näy Kouvolassa.
Jos pohditaan miten Lasipalatsin taloon saadaan kannattava vuokra-asunto on lähdettävä Kouvolan vuokratasosta. Pikainen tarkasteluni vuokratarjonnasta osoittaa, että tarjolla on vuokra-asuntoja keskustasta noin 10€/m2 hintaan. Uudesta voisi pyytää hieman enemmän, mutta miten sen saisi lainarahalla kannattavaksi? Yhtiön perusajatus kannattaa pitää mielessä. Kun kustannukset ovat nousseet, tarvitaan varmasti yli 20€/m2 vuokraa, jotta rahoitus toimisi edes välttävästi. Käsi ylös, kuka haluaa maksaa esim 50m2 asunnosta yli 1000€/kk? Helsingissä ehkä menisi.
Manskille rakentaminen on varmasti mannaa Kouvolan liike-elämälle ja poliittisesti kaupungin elävöittämishankkeille. Lasipalatsin talohanke olisi siihen mieluisa lisä. Jos miettii tulevaa taloyhtiötä, jossa Kouvolan Asunnoilla ei lisäksi tule olemaan määräysvaltaa, on mielenkiintoista pohtia myös Manskin kattamishanketta vuodelta 2015. Lasikaton maksajia tulevat olemaan viereiset taloyhtiöt.
Muistuu mieleen pitkä tarina, jossa Mäkijärven poika joutui pulaan kun pomo alkoi säästää kuluja minun kustannuksellani.
Kyseisessä näytelmässä esiintyivät iso firma T, osaston pomo K, myyntimies L ja nuori teknikko I. Mäkijärvi.
Firma T oli päättänyt perustaa uuden Sairaalalaiteosaston ja L haki lehtiilmoituksella Olivetilta pankkiautomaatiomiehen, nuoren ja innokkaan allekirjoittaneen käynnistämään laitehuoltoa. Nimikkeeksi minulle annettiin huoltoteknikko vaikka oto:na piti hoitaa homman käynnistys kaikille uusille tuotteille. Ensimmäinen tuote oli jo saatu ja se oli amerikkalainen Technicare-yrityksen ultraäänikuvantamislaitteisto.
Tästä alkoi K:n kustannusten pelko ja osaoptimointi. Säästökohteksi joutui uusi huoltoteknikko. Kävi nimittäin niin, että taloon tullessani sain kuulla että USAssa oli alkanut huoltokurssi samana päivänä. Pitäisi äkkiä hiipiä Denveriin kuudeksi viikoksi! Tässä vaiheessa alkoi Pomo K epäröidä. ”Sehän on kallis reissu”, hän tuumi. Kaksi viikkoa siinä vatuloitiin kunnes Amerikasta tuli tieto että nyt on tultava tai pitää odottaa seuraavaa kurssia ensi vuonna. Hirmu kiireessä neljässä tunnissa hankittiin viisumi ( vaikka lähetystö oli kiinni), luottokortti ja lentoliput. Rouva veti vähän pulttia kun perjantai-iltana sanoin että lähden huomenna Amerikkaan neljäksi viikoksi.
Lensin sinne kuumeisena 22 tuntia. Kurssi oli monipuolinen ja luin ne muut kiinni ja suoritin kokeet. Tulin takaisin todistus taskussa. Opin kerralla enemmin digitaalitekniikasta ja signaaleista kuin Tekussa.
Kotiin tultua asennettiin ekat myydyt koneet ja homma käynnistyi. Sitten tuli ongelma: uusi Technicare laite Autosector oli täysin erilainen ohjelmoitava laite. Sillä näytti olevan enemmin kysyntää kuin EDPn vanhahtavassa tekniikassa. Neljän viikon jatkokurssi odotti Denverissä. Pomo K hermostui: ”Ei mitään päivärahoja. Mäkijärvihän voi järjestää olonsa mukavaksi ja syödä dollarin hampurilaisia!” Niin piti lähteä ohjeella, että maksan luottokortilla syömiset sun muut kulut. Tuli muuten tuhti lasku kun söin ravintoloissa joka päivä kunnon pihvit! Ei meinannut vaimo tuntea pyöristynyttä miestään lentokentällä! Eipä Pomo K enää ehdotellut työehtosopimuksen vastaista käytäntöä.
No, tästä ne koettelemukset alkoivat kehittyä.. Edustukseen otettiin useita eri tuotteita kuten Englannista Cyprane nukutuslaitteet ja ranskalaiset defibrillilaattorit. Kaikki vaativat kurssitusta ko. maissa. Vietin muutamia viikkoja reissussa ja laitettiin uusien huoltoteknikoiden kanssa valtakunnallista huoltoa pystyyn. Nousiko myynti riittävästi? Kuluja oli tullut. Pomo oli paineessa. Raahaaminen Finlandia-taloon ”kannettavaa” ultraäänikonettamme kahteen mieheen, kun kilpailijan ukko tuli ihmettelemään. ”Ai tuo on teidän Portable?” Hänellä oli kenkälaatikkon kokoinen japanilainen vehje kädessään.
Sitten myyntimies L lähti ja hänen hommiaan jäi jatkamaan nuori myyntiharjoittelija. Konsernin pomojen suhteilla saatiin myytyä miljoonan markan Technicare gammakamera Savonlinnan keskussairaalaan. Eipä puhuttu huoltokurssista mitään koska se tarkoitti 14 viikkoa Clevelandissa! Ei annettu muuta kuin lupa ostaa mikrofilmin lukulaite sillä huoltomanuaali tuli mikrofilmikortteina. ”Lue siitä, kyllähän sinä siitä saat tiedot!!”.
Selasin mikrofilmejä silmät ristissä sillä piirikortteja oli laitteessa yli kolmekymmentä. Potilaalle annettiin radioaktiivinen aine ja säteily kertyi tutkittavaan elimeen. Säteily singahteli kolmessakymmenessä kaasun täyttämässä putkessa. Analogiset säädöt täytyi hallita ja totesin homman olevan mahdoton oppia mikrofilmeilta. Asennustapahtuma oli karmea, kun herkkää laitetta vietiin lentosemalta avokuorma-autolla Savonlinnaan 27 asteen pakkasessa. Myyntimies oli ohjeistettu säästämään. Asennuksen piti yllättäen tapahtua 7 kerroksessa ja pääovi oli liian matala. Laatikko jäi pihalle ja kuorma-auto häipyi. Hissi ei kestänyt laitteen painoa ja se oli myös liian matala. Pakkanen kiristyi kun vei 100.000 markan prismaa sisälle lämpöiseen ja kiroilin pomoja, jotka eivät antaneet minun valmistella asennusta.
No, muutama viikko siinä meni kun laite oli toiminnassa siellä kerroksissa. Säästin teidät kiroilultani kun hommasin sen vehkeen sinne ylös sairaalan talonmiehen avustamana. Mutta sitten lääkäri alkoi valittaa kuvan olevan epätasainen eli tasaisen säteilyn pitää näkyä tasainena kuvana näytöllä. Ne kolmekymmentä putkea piti uudelleen kalibroida. Koetin tutkia asiaa, mutta päätin olla sotkematta laitetta. 70 säätöruuvia, joista jokainen vaikutti toisiinsa. Kristallin päälle laitetaan refrenssiheijastin, säteilevä matto. Sitten ruuvataan kunnes kuva on tasalaatuisen. Piti tietää mitä tehdään.
Pomoa hiillostivat kaikki ja hän minua. ”Korjaa nyt se!” Ilman kurssia ei ole edes perustietoja. Hanki jostain tekijä. Ulkoilmakuljetus ja monet täristykset vaativat laitteen perushuollon. En osaa sitä.
Kolmen viikon päästä ajoin lentoasemalle hakemaan skotlantilaista inssiä, jonka tehtaan puolesta oli päätetty lähettää säätämään konetta. Pitkän odottelun jälkeen tuli pieni lippalakkipäinen hiippari. – ”Ei oo matkatavaroita. Lähen heti takas kun homma on tehty. Missä se vehje on?” – tyyppi kyseli syvällä Skotlannin murteella. ” Hyppää autoon, ajetaan viisi tuntia”. En älynnyt varata lentolippuja. Kuvittelin että sillä on samanlaiset työkalut ja varaosat kuin mullakin. Viisi iso laukkua, sillä Technicare laitteet korjattiin aina vaihtamalla yksittäinenkin mikropiiri – kunhan se vika oli ensin paikallistettu oskillpskoopilla pulsseja mittaamalla. Tässä hommassa oli oppinut loogista vianetsintää!
”Missä sun työkalut on?” kysyin. ”Tässä” ja otti taskustaan pienen säätöruuvarin. Hyppäsi äijä autoon ja nukahti saman tien. Ajoin kuorsaavan inssin kanssa sitten viisi tuntia Savonlinnaan.
Siellä mentiin koneen luo ja kaveri avasi konehuoneen. Lätkäisi kalibrointimassan kristallin päälle ja otti ruuvarin käteen. Kolmen tunnin ruuvailun jälkeen kuva oli tasainen ja ylilääkäri nyökkäsi. Lyötiin kannet kiinni ja mentiin autolle.
Vielä kerran minun tietojani siellä tarvittiin. Kuva oli alkanut värisemään. Lensin sinne viiden laukun kanssa. Mittailin laitetta pitkään enkä löytänyt viallista osaa. Kello yhdeksän illalla lähdin hotelliin ja siellä menin syömään. Leipää sai vielä niin myöhään. Normaali työpäivä siis.
Otin oluen ja istuin hetken ajatuksissani. ”Hitto se on -12 voltin virtalähde, luultavasti kondensaattori.” – hoksasin äkkiä. Aamulla vaihdoin osan klo 7 aikaan ja potilasvirta alkoi taas koneen toimiessa.
Kolme vuotta tuota säästämistä väärissä asioissa riitti minulle. Pomo itse oli lähtenyt Vietnamiin etsimään uusia tuotteita. Kehui vielä, että oli ollut valkoinen Rollsroyce ja naiskuljettaja siellä. Näytti meille esitteet hienosta tuotteesta, jonka maahantuontiin hän oli saanut oikeudet. Kyseessä oli vessanpönttö. Sellainen joka punnitsi pudonneet jätökset! Vanhustentaloihin hieno tuote, iloitsi K!
En jäänyt kyselemään huoltoasioista. Läksin Kouvolasta tarjottuun aluehuoltopäällikön hommaan. En ole kysellyt miten pärjäsivät ja onko vessanpönttöjä myyty paljonkin.
Puheenjohtajat vaaliväittelyssä: outoa sillä heillä ei ole mitään tekemistä päivittäisen kunnallispolitiikan kanssa. Sitten he joutuvat kilpailemaan juontajan heittämiin aiheisiin ihmeellisellä kiireellä. Tämähän on nopean puhujan kilpailu. Päälle puhuminen ja juontajan kiirehtiminen estävät mielipiteen ilmaisun – se joka nokkelimmin tiivistää saa siunauksen.
Puheenjohtajat ovat erilaisia. Jollakin on tarve perustella, toinen osaa heti napata aiheeseen. Mutta loppujen lopuksi kunnallispolitiikan oikeat aiheet ovat konkreettisimpia. Onko tämä siis vain viihdettä? Kunhan kilpailevat. Kilpailujahan tv on täynnä kun ei muuta saa tehdä.
Pitää siis valita nokkelin huulenheittäjä seuraavalla kerralla. Soini olikin hyvä sellainen ja tulosta tuli. Tönkköselittäjä putoaa leikistä vaikka osaisi kaikki kunnallislain kiemurat ulkoa. Äänestäjää pidetään sen verran tyhmänä, että viihteen arvoilla mennään.
Sillä aikaa kylän raitilla katselen mainoskylttejä, noita tolppiin kiinnitettyjä. Ovat tänä vuonna keskittyneet muutamaan vaihtoehtoon. Mihin ovat muut hävinneet? Jämäkkä vaikuttaja ja Rakentava Voima kilpailevat suosiostamme. Vai ottaisinko vaaleatukkaisen neidon? Onko näissä parempaa viisautta?
Paikallislehti julkaisee mielipidekirjoituksia valikoiden: vaalimainostajalle laitetaan kolmekin juttua, kun joku surkimus-ehdokas saa kirjoittaa Napakoihin, jos haluaa. Esille siis pääsee rahalla ja äänestäjän sielun voi ostaa iskulauseilla?
Luimme lehdestä ennusteet väen vähenemisestä, eikä sitä voine kokonaan estää. Asiantuntija Aro puhuu rakennemuutoksesta mutta unohtaa muutamia tärkeimpiä seikkoja kovin yleisluontoisessa puheessaan. Toivon, että päättäjämme osaavat ajatella laajasti tätä suurta ongelmaa.
Kouvolan väki vanhenee, toisin sanoen nuoret lähtevät pois täältä. Se tapahtuu siksi, että opiskelupaikat ja työt vähenevät. Siis kiinnostavat työt, enkä puhu paperin ja sellun valmistamisesta. Tähän asiaan pitäisi tulevan/tulevien valtuuston, sekä mahdollisten kansanedustajien osata puuttua tarmokkaasti. Olemme jääneet Lappeenrannan ja Lahden välissä väliinputoajan rooliin kaikessa, esimerkiksi niin monien virastojen ja laitostenkin pakkosiirrossa pois ministerien kotiseuduille. Näin myös XAMKin rooli mikkelikeskeisenä opinahjona on jäänyt vähäiseksi eikä maisteriopintojen aloitus riitä nostamaan Kouvolaa opiskelijoiden kaupungiksi. Sillä opiskelijat tuovat elämää paitsi kaupunkiin niin myös yrittäjiin. Opiskelijoiden vähyys maksaa meille suurimman osan tuosta väen vähenemisestä. Mikä on meidän edunvalvojiemme osuus tästä?
Toinen seikka, jonka rakas Rakennusvalvontamme meille yksinään aiheuttaa, on ihmisten erään perusoikeuden väheksyminen. Kaupunginjohtaja mainitsi virkamiesten oikeuden valita asuinpaikkansa, mutta kaupungin johto ei saa opetettua joustavuuden merkitystä tuolle jäykkyyden perikuvalle, Rakennusvalvonnalle. Tiedän lukuisia perheitä joiden haaveet maalla asumisesta ja mieluisalle paikalle rakentamisesta on haudattu tämän laitoksen tiskille – ei käy. Paras kuulemani vastaus oli kun rakentaja kysyi lupaa tehdä omakotitalo alueelle, jonne Valkealan aikaan otettiin mieluusti uusia asukkaita. Kaikki ne talot pitäisi purkaa, oli tyly vastaus rakennusvalvonnasta.
Nyt on se aika, kun pitäisi hyödyntää valokuitujen tuomat etätyömahdollisuudet ja vesiosuuskuntien tarjoamat ympäristöystävälliset asumisolosuhteet – maaseudulla. Joukkoliikenteen kehitys, joustava rakennuslupakäytäntö, sekä liikkuvat terveysbussit ( esim kirjastoauton yhteyteen) olisivat kaupungin kädenojennuksia maalle muuttoa harkitseville.
Vuokra-asuntoja meillä jo on ympäri Kouvolaa ja sekin vaihtoehto pitää mainita markkinoinnissa selkeästi.
Kyllä asukkaita saa tulemaan, eikä kannata negatiivisuutta luoda puheillaan. Teot ratkaisevat.
Tätä halventavalta tuntuvaa nimitystä voi pohtia monelta näkökannalta – äänestäjät antavat sen yhden ainokaisen äänensä ehdokkaalle, jonka arvelevat vievän tärkeitä asioita eteenpäin. Tai tämä äänien kerääjä, joka omine mielipiteineen toivoo pääsevänsä niistä päättämään. Ja lopuksi saamme seurata monimutkaisen verkoston taiteilua lukuisten asioiden parissa virkamiesten esittäessä omaa näkemystään. Tuliko sitä ehdokkaan ja äänestäjän asiaa lopulta esiin ollenkaan?
Politiikassa pitää olla paksu nahka ja pitää oppia pettymään, sanotaan mukaan lähtijöille neuvoksi. Useamman kerran olen saanut kuulla valtuutetun ihmettelevän, että missä käytävillä tämäkin asia on jo päätetty, kun käsketään äänestämään tietyllä tavalla. Asioiden hoito on loppujen lopuksi peliä enemmistön hankkimiseksi ajettavan asian taakse. Siinä pelissä saattaa uudelta valtuutetulta mennä sormi suuhun. Monet näkyvät jäävän taustalle suosiolla, ainakin jos seuraa valtuutettujen toimintaa salissa pidemmän aikaa. Tuo äänestäjämme saa vain toivoa, että hänen kannallaan on mahdollisimman monia muitakin ja tähdet ovat oikeassa asennossa.
Kun asioita nousee ”virkavastuulla” mietittynä pöydälle, otetaan nyt vaikka tuo uimahalli, on kyse pääasiassa taloudesta ja elinkaaren päässä olevista rakennuksista. Äänestäjämme on käynyt tutussa uimahallissaan ja pohtii, että mitä ne siitä vouhottaa, ihan hyvä halli tämä on? Kyse on kuitenkin kokonaisuudesta ja mahdollisuuksista pitää yllä kaikkea mahdollista palvelua. Näkökulma on laaja ja valtuutetut aloittavat kamppailun oman näkökannan puolesta. Puolue tai ryhmä, jota he edustavat, valitsee oman linjansa jota pitäisi tukea. Vyyhti on sekava ja on lopulta vaikea sanoa kenen kannalta asia päätetään. Ehkä kaupungin yleisen imagon, ehkä taloudellisten seikkojen, ehkä jonkun voimakkaan henkilön ajama näkökanta voittaa. Varmaa vain on se, että Napakoissa asiaa taivastellaan.
Lehdestä saamme lukea useamman ehdokkaan toivomuksia kaupungin suuntaan. Täytyy vaan toivoa, että niiden taakse saadaan ryhmittymä, joka on asiasta samaa mieltä. Ja että virkamiehillä on saman suuntainen käsitys. Ja että se ei siirrä jonkun toisen toivomaa hyvää asiaa hamaan tulevaisuuteen. Niinhän siinä kuitenkin käy kun tuota varallisuutta ei kaupungissa ole koskaan liikaa. Tosin jotkut ryhmittymät tuntuvat niin ajattelevan. Esimerkkinä valtion velan otto tällä hetkellä.
Vaalien tulo sähköistää politiikan hetkeksi. Toivoa pitää olla. Siksi minäkin lopulta asiaa pitkään mietittyäni päätin lähteä Kokoomuksen kuntavaaliehdokkaaksi kolmatta kertaa.
Pohdintaa aiheutti minun osaltani se, että olen pettynyt politiikan loputtomaan jaaritteluun sekä joihinkin kyynärpäätaktiikan käyttäjiin. Muiden huomiointi ei todellakaan ole poliitikkojen hyve.
Mutta Ben Zyskowicz herätti taas minut mukaan pitämällä todella osuvan puheen sosiaalidemokratian tasapäistäminen vaaroista. Kaikille kurjuutta vaan sen vuoksi, että jollain on vaikeaa. Niinhän ne ajavat asioita ihan tosissaan. Onhan se kiva olla solidaarinen, mutta voisi tuota hommaa toisinkin hoitaa.
Kouvolassa käydään keskustelua virkamiesten ja valtuutettujen roolista asioiden hoidossa. Ihan kiva jaaritella, mutta ei mene meikäläisen pirtaan. Olen sen verran suoraviivainen kaveri, että voisi olla mukava haastaa nuo loputtoman siirtämisen mestarit. TÄYTYY olla helpompi tapa hoitaa yhteisiä asioita.
Pappa sanoi aina Halki Poikki Ja Pinoon. Siinä on sitä yksinkertaisuutta, jota peräänkuulutan. Jos joka asiasta pelätään vaan virheitä, ei tapahdu mitään. No, ei tule virheitäkään.
Kauhistelemme USAn kongressin tapahtumia, mutta asiaa olisi katsottava laajemmalla näkökulmalla. Mistä näitä kiihotukseen alttiita ihmisiä löytyy? Mikä saa 75 miljoonaa ihmistä äänestämään selvästi vastakkaista poliittisista linjaa edustavaa miljardööriä? Ihmistä, joka on monin sanoin tuomittu narsistiksi ja täysin itsekkääksi oman edun tavoittelijaksi?
Rähinöitsijöitä ja tappeluun halukkaita löytyy aina. Niitähän tuossa kongressin rynnäkössä näkyi etulinjassa. Tällaiset tyypit hakeutuvat näihin populistisiin liikkeisiiin ja heitä pidetään siellä varalla, tiettyihin tilanteisiin sopivina tilanteen kärjistäjinä. Rähinän jälkeen on hyvä populistijohtajan ”tuomita” väkivaltainen käytös, vaikka se juuri vei kansansuosiota liikkeen keskuudessa eteenpäin. ” Siitäs saitte!”
Euroopassa tätä samaa esiintyy laajalti kaikissa ns demokraattisissa maissa jaa pitäähän itänaapurimmekin rähinäjoukkoja yllä, jotta niitä voi käyttää sopivasti omia etuja ajamaan jopa toisten valtioiden alueellakin. Pudotetaan vaikkapa siviilikone , jotta saadaan provosointia aikaan. Tai mennään mukaan toisen maan vastaavien joukkojen avuksi, jopa johtamaan niitä. Balkan, Ukraina, Ruotsin kahakat …
Suomessa emme suinkaan ole turvassa vastaavalta äärikäytökseltä. Täälläkin on ”reserviä” odottamassa mielenosoituksia, rauhallisia marsseja, linnajuhlia yms. vain päästäkseen purkamaan agressioitaan. Ja se ajaa aina jonkun tahon etua, vaikka kaikki isoon ääneen tätä toimintaa ovat tuomitsemassa.
Tämä pahin rähinäjoukko on pieni suhteessa populistiliikkeiden koko kannatusmassaan. Suurin osa on valmis syytämään vain haukkumasanoja ja halventamaan yhteiskuntaa. Näitä näkyy keskustelupalstojen sivuilla asiayhteyksissä, joissa joku kyselee mielipiteitä vaikkapa jostain maalaustavasta ja rähinöitsijä kääntää sen viimeistään viidennen kommentoija jälkeen solvauksiksi. Se on syvää katkeruutta, jota esiintyy laajalti siksi, että maailma on niin epäoikeudenmukainen. Myös Suomessa, myös Kouvolassa. Paljoa ei tarvita, kun tämä joukko ottaa kiven käteensä.
Vihreät ja Keskusta ovat omassa sarjassaan yrittäessään epätoivoisesti pysyä mukana hallituksessa kääntyilemällä milloin mihinkin suuntaan ja syömällä omia periaatteitaan.
Vihreissä tämä Pötkö kertoilee satuja ihmisille ja kertoo sen olevan huonon sananvalinnan syytä. Kukahan ne sanat valitsi?
Haavisto taas ei erota jihadisteina toimineita naisia heidän ehkä aktiivisemmista miehistään. Syytä varovaisuuteen olisi. Tämä puoli asiasta on unohtunut kokonaan kun Haavistoa itseään tutkitaan asiaan liittyvän yhden suomalaisen syrjäyttämisestä. Lehdistö vie meitä aivan tosin maailmoihin ja pääasia unohtuu…
Kepun uskomattomat kääntyilyt puolesta ja vastaan eivät voi olla herättämättä huomiota äänestäjissä. Ainakin toivon, ettei näitä allonharjalla ratsastajia enää nähtäisi luomassa meille synkkää tulevaisuutta. Santeri Alkion ajoista lähtien on maaseudun kuntien tiukka hallinta ollut Kepun tavoitteena ja nyt Sote/Maakuntauudistusten aikoina se ei voi hellittää vallankahvasta missään tapauksessa. Siksi näemme ennennäkemättömiä käänteitä esimerkiksi tässä Ulkoministerijupakassa. Mutta selittäjiähän siellä on aina riittänyt.
Kouvolan Sanomissa oli juuri kirjoitus aiheesta. Kari Kylliäinen nosti jälleen kerran asian esille ja ainakin Facebookissa riittää komppaajia. No, osa näistä kirjoittajista näyttävät itse olleen viemässä toimillaan töitä pois Kouvolasta. Ja siinä hommassa tiskin kellään politiikassa mukana olleista löytyy puhtaita papereita. Kaupungin johto on aina muistuttanut Hankintalain määräyksistä ja Kuntalain koukeroista. Tulee äkkiä haasteita markkinaoikeuteen, jos laitetaan kouvolalaisuus etusijalle.
Niinpä on mieluummin katsottu rajojen ulkopuolelle kun hommia on jaettu. Tai sitten pilkotaan ostot alle 30 k€, jolloin voidaan antaa työ kavereiden firmoille. Tästäkään ei moni ylempi päättäjä ei voi puhtaalla omallatunnolla selvitä kuiville vesille. Tietty itselle selittää, että ”kaupungin parhaaksi minä näin teen”. Ei tule mieleen, että lukuisat paikalliset yrittäjät eivät saa tilaisuutta näyttää osaamistaan.
Tämä kuuluu niihin asioihin, joissa ollaan kuin ”Ellun kanat” pellossa.
Ilkka Mäkijärvi 