Tyytymättömyys purkautuu

Kauhistelemme USAn kongressin tapahtumia, mutta asiaa olisi katsottava laajemmalla näkökulmalla. Mistä näitä kiihotukseen alttiita ihmisiä löytyy? Mikä saa 75 miljoonaa ihmistä äänestämään selvästi vastakkaista poliittisista linjaa edustavaa miljardööriä? Ihmistä, joka on monin sanoin tuomittu narsistiksi ja täysin itsekkääksi oman edun tavoittelijaksi?

Rähinöitsijöitä ja tappeluun halukkaita löytyy aina. Niitähän tuossa kongressin rynnäkössä näkyi etulinjassa. Tällaiset tyypit hakeutuvat näihin populistisiin liikkeisiiin ja heitä pidetään siellä varalla, tiettyihin tilanteisiin sopivina tilanteen kärjistäjinä. Rähinän jälkeen on hyvä populistijohtajan ”tuomita” väkivaltainen käytös, vaikka se juuri vei kansansuosiota liikkeen keskuudessa eteenpäin. ” Siitäs saitte!”

Euroopassa tätä samaa esiintyy laajalti kaikissa ns demokraattisissa maissa jaa pitäähän itänaapurimmekin rähinäjoukkoja yllä, jotta niitä voi käyttää sopivasti omia etuja ajamaan jopa toisten valtioiden alueellakin. Pudotetaan vaikkapa siviilikone , jotta saadaan provosointia aikaan. Tai mennään mukaan toisen maan vastaavien joukkojen avuksi, jopa johtamaan niitä. Balkan, Ukraina, Ruotsin kahakat …

Suomessa emme suinkaan ole turvassa vastaavalta äärikäytökseltä. Täälläkin on ”reserviä” odottamassa mielenosoituksia, rauhallisia marsseja, linnajuhlia yms. vain päästäkseen purkamaan agressioitaan. Ja se ajaa aina jonkun tahon etua, vaikka kaikki isoon ääneen tätä toimintaa ovat tuomitsemassa.

Tämä pahin rähinäjoukko on pieni suhteessa populistiliikkeiden koko kannatusmassaan. Suurin osa on valmis syytämään vain haukkumasanoja ja halventamaan yhteiskuntaa. Näitä näkyy keskustelupalstojen sivuilla asiayhteyksissä, joissa joku kyselee mielipiteitä vaikkapa jostain maalaustavasta ja rähinöitsijä kääntää sen viimeistään viidennen kommentoija jälkeen solvauksiksi. Se on syvää katkeruutta, jota esiintyy laajalti siksi, että maailma on niin epäoikeudenmukainen. Myös Suomessa, myös Kouvolassa. Paljoa ei tarvita, kun tämä joukko ottaa kiven käteensä.

Farssi eduskunnassa

Vihreät ja Keskusta ovat omassa sarjassaan yrittäessään epätoivoisesti pysyä mukana hallituksessa kääntyilemällä milloin mihinkin suuntaan ja syömällä omia periaatteitaan.

Vihreissä tämä Pötkö kertoilee satuja ihmisille ja kertoo sen olevan huonon sananvalinnan syytä. Kukahan ne sanat valitsi?

Haavisto taas ei erota jihadisteina toimineita naisia heidän ehkä aktiivisemmista miehistään. Syytä varovaisuuteen olisi. Tämä puoli asiasta on unohtunut kokonaan kun Haavistoa itseään tutkitaan asiaan liittyvän yhden suomalaisen syrjäyttämisestä. Lehdistö vie meitä aivan tosin maailmoihin ja pääasia unohtuu…

Kepun uskomattomat kääntyilyt puolesta ja vastaan eivät voi olla herättämättä huomiota äänestäjissä. Ainakin toivon, ettei näitä allonharjalla ratsastajia enää nähtäisi luomassa meille synkkää tulevaisuutta. Santeri Alkion ajoista lähtien on maaseudun kuntien tiukka hallinta ollut Kepun tavoitteena ja nyt Sote/Maakuntauudistusten aikoina se ei voi hellittää vallankahvasta missään tapauksessa. Siksi näemme ennennäkemättömiä käänteitä esimerkiksi tässä Ulkoministerijupakassa. Mutta selittäjiähän siellä on aina riittänyt.

Kouvolan yrittäjien osaaminen (osaamattomuus)

Kouvolan Sanomissa oli juuri kirjoitus aiheesta. Kari Kylliäinen nosti jälleen kerran asian esille ja ainakin Facebookissa riittää komppaajia. No, osa näistä kirjoittajista näyttävät itse olleen viemässä toimillaan töitä pois Kouvolasta. Ja siinä hommassa tiskin kellään politiikassa mukana olleista löytyy puhtaita papereita. Kaupungin johto on aina muistuttanut Hankintalain määräyksistä ja Kuntalain koukeroista. Tulee äkkiä haasteita markkinaoikeuteen, jos laitetaan kouvolalaisuus etusijalle.

Niinpä on mieluummin katsottu rajojen ulkopuolelle kun hommia on jaettu. Tai sitten pilkotaan ostot alle 30 k€, jolloin voidaan antaa työ kavereiden firmoille. Tästäkään ei moni ylempi päättäjä ei voi puhtaalla omallatunnolla selvitä kuiville vesille. Tietty itselle selittää, että ”kaupungin parhaaksi minä näin teen”. Ei tule mieleen, että lukuisat paikalliset yrittäjät eivät saa tilaisuutta näyttää osaamistaan.

Tämä kuuluu niihin asioihin, joissa ollaan kuin ”Ellun kanat” pellossa.

Aamen.

Ilkka Mäkijärvi 14.12.2020

Valtakunnan politiikkaa ja paikallistakin

Katselin eilen (26.11)  vaalien ensimmäistä keskustelua ja täytyy sanoa, että politiikan irtopisteiden keräilijöitä siinä riitti. Takarivin taavit pyrkivät olemaan esillä puhumalla päälle ja heittelemällä toinen toistaan keyempiä ehdotuksia elämänmenon korjaamiseksi tällä maapallolla. Soini latoi vakaaseen tyyliinsä aikalailla totuudeksi luokiteltavia näkökulmia, ei siinä mitään. Yhteispeli muiden kanssa on kuitenkin vaikeaa hänen puolueensa nousun takana olevan vankan häirikön maineen vuoksi. Persujen metelinpito kun näkyy valtakunnan politiikassa ja erityisesti täällä kuntatasolla. Ja se saa valitettavasti monilta politiikkaan kyllästyneiltä paljon tukea.

Sipilän kokemattomus poiliitikan ympyröihin tuli selvästi esiin heti kun hän aukaisi suunsa. Yrittäjätausta antaa asioihin nopeita vastauksia, jotka omaa yritystään johtamaan tottunut henkilö olettaa tulevan heti käyttön. Valitettavasti yritysmaailma ja politiikka ovat mahdollisimman kaukana toisistaan olevia asioita. Kun yritysjohtaja kutsuu koolle esikuntansa ja maalailee heille strategiansa, alkaa työntouhu alaisten yrittäessä tienata leipänsä ja pitää työpaikkansa. Politiikassa muuttujia on niin runsaasti, että hyvätkään asiat eivät etene järkiperäisesti. Politiikassa mukana viihtyvä henkilö on karsinut idealisminsa minimiin, eikä hötkyile.  Lisäksi hän pohtii mitä toiset tästä ajattelevat? Kuka tästä hyötyisi? Erityisesti kun palkintoja jaetaan, jos asia on hyvä. Ja kuka ottaa vastuun jos mennään metsään? Poliittisessa elämässä onkin koolla joukko aktiivisia ihmisiä, hyväntahtoisiakin ehkä, mutta kaikista heidän edustamistaan näkökulmista on vaikeaa luoda yhtenäistä linjaa. Tämän sai Katainen huomata six-pack hallituksessaan, joka ajautui toimintakyvyttömäksi. Se näkyy myös Kouvolassa, jossa valtuusto ei pysty saamaan järkeviä päätöksiä aikaan kovinkaan helposti. Valta luisuu virkamiehille.

Seuraavaksi kuvaan siis astuvat virkamiehet, joille kuntalaki alkaen vuodesta 1865, hankintalaki, virkamiesten asemaa ja työsuhdetta suojaavat säännnökset ja sopimukset ja muut loputtomat koukerot muodostavat työsaran reunaehdot. Heidän työhönsä kuuluu tarkastaa asiat vielä Suomen Säädöskokoelmasta tai varmuuden vuoksi vielä Finlands författningssamling:sta, Ruotsinkielisesta versiosta. Sipilänkin valtion riskirahoitukseen viittaavat ehdotukset hyytyvät tähän byrokratiaan ja viime kädessä asiasta tehtyihin valituksiin. Eihän esimerkiksi jotain uutta yritystä voi julkisesti tukea, koska silloin syrjitään muita! Tämän oli Stubb jo lyhyellä pääministerin urallaan oppinut ja ampui alas tällaisen haihattelun.

Stubb tyytyikin työllisyyttä ja yrittäjyyttä koskevissa kysymyksissä  virkamiesmäiseen näkökulmaan ja antoi muiden tuuletella tuntojaan. Mutta heti, kun tuli tilaisuus ottaa em. Sipilän ehdotuksesta kiinni, hän otti ohjat käsiinsä. Katselija jää kuitenkin pohtimaan olisiko mukavampi lähteä työllisyysasioissa idealistin vai realistin kelkkaan? Pahaa pelkään, että asioita vakaasti hoitava kokoomuspuolue on saanut jo negatiivisen kierteen niskaansa niin medialta kuin äänestäjiltäkin. Politiikkahan on aaltoliikettä, joka nostaa entiset sählärit aikanaan vuorostaan uudelleen sähläämään asioita. Kansalla on lyhyt poliittinen muisti.Veikko

Ulkopolitiikasta alkoi keskustelussa löytyä konsensusta ja liikuttavalla tavalla kaikki entiset leikkaajat jakoivat puolustusvoimille taas rahoja. Ettei vaan Iso Paha Susi tulisi rajojemme yli. Pitkän tähtäimen maanpuolustuspolitiikka on kuitenkin jo joutunut laman jalkoihin ja uskottava puolustuskyky on ajettu alas äärirajoille näiden samojen veijareiden toimesta. Toisaalta mikä tahansa maa saadaan nykyään polvilleen verkkohyökkäyksillä tai vaikka katkaisemalla pari tärkeää kaapelia, joiden sijainti netissä ystävällisesti neuvotaan. Vanhan setäni ajatus siitä, että rajan yli tulevissa konteissa voisi hyvin tulla muutama sata koulutettua sabotööriä voisi hyvinkin olla sitä nykyajan sotimista. Yhteiskunta sekaisin muutamaksi päiväksi ja sitten tullaankin ”auttamaan”, kuten Krimillä.

Toivoisin kuitenkin porukan, oli vallassa sitten kuka tahansa, keskittyvän oleelliseen eli helpottamaan byrokratiaa ja vähentämään säädösten viidakkoa. Sen kautta yritysmaailma lähtee liikkeelle ja pyörät alkavat luonnostaan pyöriä. Inhimillisen tuki yhteiskunnassa on tarpeen niin vähäosaisille kuin rikkaillekin, kuten monet hirveät perhesurmat osoittavat. Kiire ajaa ihmisiä liikaa, eikä sitä helpota taistelu byrokratiaa ja tehotonta virkamieskoneistoa vastaan.

Hankemaailma senkun monimutkaistuu – OSKE – INKA

http://www.tem.fi/files/35781/INKA-ohjelma_final.pdf

 Työryhmän esitys uudeksi innovaatiopoliittiseksi ohjelmaksi toteaa:

OSKE-ohjelman rahoitusmalli on ollut monimutkainen sekä hakijoiden että hallinnoijien näkökulmasta. Ohjelmaa on rahoitettu kahdelta eri talousarvion momentilta, osaamiskeskuksia maakunnan kehittämisrahalla (32.20.45) ja osaamisklusterien koordinaatiota innovaatiokeskittymien kehittämiseen varatuista määrärahoista (32.20.42). Maakunnan kehittämisrahan alueellisesta jaosta on päättänyt valtioneuvosto.

Valtioneuvosto on jakanut maakunnan kehittämisrahan aluekehittämisviranomaisina toimiville maakunnan liitoille, jotka ovat toimineet alueilla perusrahoituksen myöntämisestä, maksatuksesta ja valvonnasta vastaavina viranomaisina. Alueilla maakunnan liitot ovat myöntäneet perusrahoituksen OSKE-ohjelmaa toteuttaville tahoille.

Hakijat ovat siis joutuneet hakemaan toimintaansa alueellisen rahoituksen lisäksi kahta erilaista valtion määrärahaa kolmesta eri lähteestä. Raportointikäytäntöjä ei yrityksistä huolimatta ole saatu yhdenmukaistettua, minkä vuoksi hakijat ovat kokeneet hallinnoinnin byrokraattisena.

Uuden ohjelman hallinnointimallin odotetaan olevan yksinkertaisemman ja päätöksenteon nopeaa.”

”Menestyminen globaalissa innovaatiokilpailussa edellyttää toimivia innovaatioympäristöjä.

Kysymys on pitkälti siitä, miten Suomessa voidaan vauhdittaa uusien yritysten syntymistä ja

yritysten innovaatiotoimintaa tarjoamalla uudentyyppisiä kehitysympäristöjä ja parasta

mahdollista osaamista. ICT alan rakennemuutoksen myötä vapautuva osaaminen tarjoaa poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat myös uusille kansainvälisille toimijoille tutkimus-

ja tuotekehitystoimintojen avaamiseen Suomeen. Tämä edellyttää uudenlaista aktiivisuutta ja verkostomaista yhteistyötä Investin toiminnoissa. Tarvitaan myös kykyä myydä Suomea ja suomalaista osaamista kokonaisuutena, mutta samalla alueelliset erityisosaamisalueet tuntien.”

”Innovaatiokeskittymällä tarkoitetaan tässä globaalin arvoverkoston solmukohtaa, jossa on laadukas tutkimus-ja innovaatioympäristö. Innovaatiokeskittymään on kasaantunut erityisosaamista, jota voidaan hyödyntää uuden liiketoiminnan synnyttämisessä. Niissä on maailmanlaajuisesti arvostettua, monipuolista osaamista ja osaamiseen perustuvaa yritystoimintaa.Keskittymät myös vetävät puoleensa osaajia ja tätä osaamista hyödyntävää liiketoimintaa. Keskittymän osaamisen on oltava riittävän monipuolista turvaamaan uudistumiskyvyn muuttuvilla markkinoilla. Sen yritykset ja osaajat ovat arvoverkostojen ja innovaatioyhteisöjen keskeisiä toimijoita.”

Kyllä on helppoa kuvitella kaupunkimme lähtevän uuteen nousuun näillä eväillä!

Näin keveästi saamme Puutietämyksen Kouvolaan
Näin keveästi saamme Puutietämyksen Kouvolaan

Woodinno-dokumenttien salassapito on iso pettymys

Kouvolan kaupunginhallituksen päätös pitää Woodinno-asiakirjat salaisina on mielestäni isku vasten kunnallista avointa tiedonsaantia. Periaatteessa ei ole kyse vain Woodinnosta vaan kaikesta liiketoiminnasta, johon kaupunki ryhtyy. Valtuusto etääntyy näin yhä kauemmas virkamiesten päätöksen teosta ja näin demokratia vähenee. Tämä yksityiseen yrittämiseen siirtyminen ja sitä kautta salassapito on ollut havaittavissa monissa muissakin kaupungeissa. Tämä tapa toimia lisääntyy varmasti mm. leasing-sopimusten tullessa käyttöön. Samaan aikaan kuntalain 29 pykälän henki avoimesta tiedon saannista hautautuu kuntalaisten ulottumattomiin.

Olemme mielestäni siirtymässä yhä kauemmas Kouvolan imagolle sopivasta, avoimesta ja ystävällisestä Kouvolasta. Suuntana on pikemminkin virkamiesten Kouvola ja demokratian hautausmaa. Julkisten palvelujen leikkausten alla saamme siis kyyhöttää hiljaa ja toivoa, ettei isku satu meidän kohdallemme. Avoin keskustelu kansalaisten tarpeista, kaupungin kehitysmahdollisuuksista ja realistisesta kasvuun satsaamisesta saa jäädä leikkauslistojen alle. Tehottoman elinkeinotoiminnan jatkaessa ponnettomia yrityksiään saada aikaan todellisia, hankerahoista riippumattomia työpaikkoja, joudumme ilmeisesti myös kasvattamaan kaupungin verotuloja äyrejä nostamalla. Onhan kaikki esitetyt suunnitelmat tehty yhä laskevan väestömäärän ja vähenevien työpaikkojen pohjalta. Siinä ei maailmantalouden orastavaa kasvua oteta tosissaan vaan oletetaan kaiken menevän yhä huonompaan suuntaan.

Olen kaupungin asukkaana pettynyt tähän toimintaan.

Ilkka Mäkijärvi, Valkeala

Talous kasvaa – ei kasva

Suomi on kallis maa asua. Meillä on Euro-alueen kallein hintataso ja myös verotus. Kuitenkin verrataan Saksaa ja Suomea työnantajapuolen voimakkaassa lobbauksessa palkkojen laskemiseksi ja kilpailukyvyn nostamiseksi. Saksassahan hintataso on nyt vuoden 2005 EU-indeksillä mitattuna 103 kun se Suomessa on 125. Tämä indeksi mittaa kaikkea elämisen kulua, mutta pelkästään ruoka on Suomessa 20% kalliimpaa kuin Euromaissa.  Meillä on ollut paitsi hintojen, myös yllätys, yllätys – verojen kasvu kiivasta. Kun No_moneyvaltionverotus on laskenut on kunnallisverot kasvaneet huimasti, yli 66% viimeisten vuosien aikana. Johtuuko tämä kasvu sitten valtion toimista vai ei, niin maksajana ovat kuitenkin palkansaajat ja eläkeläiset. Se, mikä ei laske on julkisen sektorin paisuva kuluerä. Sehän on se pyhä asia, johon ei saa koskea monien suojamääräysten vuoksi. Kuntien työtä ei voi kilpailuttaa eikä tehostaa – ei voida kuin maksaa lisää.  Voidaan siis sanoa, että palkkojen nousu on ollut tarpeen, jotta on selviydytty edes jotenkin.

Tilastoharhaa käyttäen asiat saadaan näyttämään huonommalta kuin ne ovatkaan. Tilastokeskuksen mukaan vuoteen 2008 asti yhä isompi osa yritysten tuloista suuntautui muualle kuin palkkoihin. Laman tullessa palkat alkoivat saada isompaa osaa bruttokansantulosta, sillä palkat eivät jousta. Siis voittojen lasku muutti tätä suhdetta ja tekee sitä koko ajan laman jatkuessa. Mutta kyllä se tilasto siitä korjaantuu aikojen parantuessa. Tiesittekö, että palkkojen osuus bruttokansatuotteesta oli jopa 60% vuonna -91, mutta vain 48% vuonna 2010. Jotain muutosta siis on tapahtunut tulonjaossa.

Yrityksille voitot ovat tärkeitä ja niistäkin olisi pidettävä huoli. Voitoilla maksetaan investointeja, mutta myös annetaan tuloa sijoittajille. Yrittäjäkin katsoo, mistä tuloa tulee eniten. Oli miten oli,  tuloerojen kasvu yhä jatkuu.Siinä taas verrataan eniten ansaitsevien porukkaa vastaan vähiten ansaitsevat. Eli pääomatulo vastaan palkkatulo.  Kaikki siis löytävät argumenttinsa keskusteluun siitä, mitä pitäisi tehdä.

Koska kuulun kuitenkin siihen porukkaan, joka uskoo palkkojen lisäyksen lisäävän myös kulutusta, olisin maltillisen yleisen korotuksen kannalla. Useimmat ekonomistit tukevat ajatusta, että vähän ansaitsevien tuloista suurempi osa menee kulutukseen ja eniten ansaitsevien kulutus ei juuri tulojen noustessa kasva. Siis palkkojen nosto ruokkii taloutta ja tietysti verolaaria. Jos taas alennetaan palkkoja ja siirretään tuottoja voittoihin, laskee bruttokansantuote, kulutus laskee ja pyörät hidastuvat. Vienti saattaa tällöin kasvaa ja joillakin tahoilla pääomat löytävät omistajansa.  On kuitenkin löydettävä tasapaino vaikka hitaan kasvun puolelta. Nyt joku tietysti sanoo, että eihän kasvua voi olla aina. Siihen pitää kuitenkin hallitusti pyrkiä ja ottaa laskut sitten vastaan säästöillä.  Jokaisen pitää joustaa tässä pelissä.

Ote Kouvolan Sanomien jälkikirjoituksista 15.11.2012

Yritetty on kirjoitti:

Kyllä suuria suunnitelmia on tehty. Ne kaikki on vain ammuttu välittömästi alas. Mitä erikoisempi visio, sitä nopeammin se on torpattu. Kuitenkin juuri erikoisuus on valttia nykyaikana. Kukaan ei ole kiinnostunut Kouvolasta, koska se on täsmälleen samanlainen kuin mikä tahansa muu kaupunki.

Kouvolan ongelma ei ole visioiden puuttuminen, vaan asenneilmapiiri, ennakkoluulot ja nurkkakuntaisuus. Ne ovat edistyksen ja kehityksen suurimmat esteet. Kun nuo esteet saadaan ensin poistettua ja annetaan visionääreille ja niiden toteuttajille vapaat kädet, niin Kouvolan ihmeitä ja erikoisuuksia tullaan ihmettelemään kauempaakin

Vastasin näin:

Tämä on toinen asia, joka latistaa yrityksiä saada jotain aikaan. Eräät ammattimaiset tahot yrittivät saada aikaan avointa pohdintaa Kouvolan kehittämisen suunnasta ja kehittivät kokoon hienon seminaarin, johon kutsuttiin myös Lamminmäki. Professoritason luennoitsijat alustivat visiointia, mutta arvoisa kaupunginjohtaja puhui vaan kännykkäänsä tärkeitä asioita ja halvensi näin tilaisuutta ja asukkaiden yritystä tuoda jotain uutta näkemystä kaupungin kehittämiseen.

Eräs toivoa antava tilaisuus järjestettiin keskustavisio 2030 yhteydessä kun kaupungin nuori arkkitehti sai meitä kokoon peräti 10 halukasta ideoijaa kaupungintalolle. Kaikki päästelivät täysillä näkemyksiään innostuneesti. Toimitin hänelle itse jopa valokuvia näkemieni eri kaupunkien onnistuneista ja jopa erittäin halvoista rakennelmista, jotka toivat eräille paikkakunnille mainetta. Hetken sai jopa ajatella, että niillä voisi olla jotain kysyntää ja tarvetta.

Itse olen seurannut kirjoittelua jo vuosia ja itsekin langennut kiusaukseen silloin tällöin kertoa ainakin itseäni innostavista visoista ja mahdollisuuksista – niinkuin niin monet näillä palstoilla.  Mutta täällä pyöritellyt ajatukset kaikuvat kuuroille korville ja päättäjät istuvat ihan muualla. Läksinpä valtuustoehdokkaaksikin ja olen aina esiintynyt omalla nimelläni, ettei tule vääriä käsityksiä – haluaisin olla mukana kehittämässä hienoa kaupunkiamme. Mutta ei tämäkään toiminut ja täällä sitä taas kirjoitellaan teidän muiden mukana. 

Joten hyvä Yritetty on, todellakin yritetty on.

Vaalien jälkeistä aikaa

Vaalit menivät ja tuloksena oli bussilastillinen ääniä. Ei hullumpaa kuitenkaan, vaikka odotuksia tietysti virittelin. Eihän sitä vaaleihin kannata mennä ilman kovia tavoitteita. Tunnettuus koko Kouvolan alueella kuitenkin puuttui, eivätkä äänestäjät monista lupaavista keskusteluista huolimatta lähteneet pelaamaan riskipeliä uuden ehdokkaan kanssa. Onko ihmisille niin tärkeää olla turvallisuushakuinen ja äänestää vuodesta toiseen samaa vanhaa naamaa, jonka tekemiset ovat jääneet valtuustossa hyvin vähiin? Ehkä se on niin ja saman menon halutaan kuitenkin jatkuvan.

Vaalioppaat olivat siinä oikeassa, että mainonta ei toimi vaikka se antoikin hyvän tuntuista tekemistä vaalityöhön. 2500 mainosta ja 500 pinssiä valuivat hukkaan samoin kuin kolme lehtimainosta. Räväkkyyttä olisi ehkä kaivattu ja olisi pitänyt haastaa verta nenästään? Mutta siinä hommassa pitää olla kovapäinen, eikä välittää turhista. Ei sovi oikein luonteeseen.

Menetitte muuten ihan hyvän päättäjän kun ette äänestäneet! Saapa nähdä sitten joskus vielä jaksaako sitä innostua.