Hankemaailma senkun monimutkaistuu – OSKE – INKA

http://www.tem.fi/files/35781/INKA-ohjelma_final.pdf

 Työryhmän esitys uudeksi innovaatiopoliittiseksi ohjelmaksi toteaa:

OSKE-ohjelman rahoitusmalli on ollut monimutkainen sekä hakijoiden että hallinnoijien näkökulmasta. Ohjelmaa on rahoitettu kahdelta eri talousarvion momentilta, osaamiskeskuksia maakunnan kehittämisrahalla (32.20.45) ja osaamisklusterien koordinaatiota innovaatiokeskittymien kehittämiseen varatuista määrärahoista (32.20.42). Maakunnan kehittämisrahan alueellisesta jaosta on päättänyt valtioneuvosto.

Valtioneuvosto on jakanut maakunnan kehittämisrahan aluekehittämisviranomaisina toimiville maakunnan liitoille, jotka ovat toimineet alueilla perusrahoituksen myöntämisestä, maksatuksesta ja valvonnasta vastaavina viranomaisina. Alueilla maakunnan liitot ovat myöntäneet perusrahoituksen OSKE-ohjelmaa toteuttaville tahoille.

Hakijat ovat siis joutuneet hakemaan toimintaansa alueellisen rahoituksen lisäksi kahta erilaista valtion määrärahaa kolmesta eri lähteestä. Raportointikäytäntöjä ei yrityksistä huolimatta ole saatu yhdenmukaistettua, minkä vuoksi hakijat ovat kokeneet hallinnoinnin byrokraattisena.

Uuden ohjelman hallinnointimallin odotetaan olevan yksinkertaisemman ja päätöksenteon nopeaa.”

”Menestyminen globaalissa innovaatiokilpailussa edellyttää toimivia innovaatioympäristöjä.

Kysymys on pitkälti siitä, miten Suomessa voidaan vauhdittaa uusien yritysten syntymistä ja

yritysten innovaatiotoimintaa tarjoamalla uudentyyppisiä kehitysympäristöjä ja parasta

mahdollista osaamista. ICT alan rakennemuutoksen myötä vapautuva osaaminen tarjoaa poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat myös uusille kansainvälisille toimijoille tutkimus-

ja tuotekehitystoimintojen avaamiseen Suomeen. Tämä edellyttää uudenlaista aktiivisuutta ja verkostomaista yhteistyötä Investin toiminnoissa. Tarvitaan myös kykyä myydä Suomea ja suomalaista osaamista kokonaisuutena, mutta samalla alueelliset erityisosaamisalueet tuntien.”

”Innovaatiokeskittymällä tarkoitetaan tässä globaalin arvoverkoston solmukohtaa, jossa on laadukas tutkimus-ja innovaatioympäristö. Innovaatiokeskittymään on kasaantunut erityisosaamista, jota voidaan hyödyntää uuden liiketoiminnan synnyttämisessä. Niissä on maailmanlaajuisesti arvostettua, monipuolista osaamista ja osaamiseen perustuvaa yritystoimintaa.Keskittymät myös vetävät puoleensa osaajia ja tätä osaamista hyödyntävää liiketoimintaa. Keskittymän osaamisen on oltava riittävän monipuolista turvaamaan uudistumiskyvyn muuttuvilla markkinoilla. Sen yritykset ja osaajat ovat arvoverkostojen ja innovaatioyhteisöjen keskeisiä toimijoita.”

Kyllä on helppoa kuvitella kaupunkimme lähtevän uuteen nousuun näillä eväillä!

Näin keveästi saamme Puutietämyksen Kouvolaan
Näin keveästi saamme Puutietämyksen Kouvolaan
Advertisement

Ensin töitä, sitten kouluja

Maailma muuttuu, Eskoseni. Kun ei ole opiskelijoita, ei tarvita koko kouluiän kestävää kouluketjuakaan. Ei äidin vieressä sijaitseva lukio olekaan se tärkein asia. Laadukasta ja motivoivaa  opetusta tarjoava opinahjo vetää itsestään opiskelijat luokseen pidemmänkin matkan takaa. Olen itse käynyt koko oppikoulun 12 km bussimatkan takaa, enkä kokenut sitä missään vaiheessa vaikeaksi. Päinvastoin, oli mukavaa tulla maalta hieman suurempiin ympyröihin. Monet siirtyivät jo tuolloin iltalukioihin vielä kauemmas saadakseen tehokkaampaa opetusta – motivaatio kantoi. 

Juuri siitä on kyse nuorten kannalta tässä lukioasiassa, motivaatiosta. Laadukasta ja kiinnostavaa opetusta  tarjoava opinahjo kiinnostaa ja sellaiselle pitäisi antaa tilaa. Koko säästökeskustelun alkulähde vaan unohtuu tässä kouluasioiden keskellä, eli miksi väki vähenee entisissä ympäristökunnissa ja voiko asialle jotain tehdä?

Teollisuuden rakenteiden murentuessa työpaikat vähenevät, mutta Kouvola ei kykene uudistumaan ja houkuttelemaan riittävästi uutta yrittäjyyttä. Sen sijaan elinkeinopolitiikkamme  junnaa 80- luvun menetelmissään tehottomuuden perikuvana.  Maaseutuakin voisi elvyttää monella tavalla, mutta siihen ei uskota. Sen sijaan haetaan kaukaa ja kalliita yritysmalleja. Niihin kokeiluihin on täällä upotettu pitkä penni ilman tulosta, eikä asiasta saa edes kunnon keskustelua aikaan.

Jos olisi työpaikkoja, tulisi paikkakunnalle lapsiperheitä, tarvittaisiin jopa lisää kouluja ja päiväkoteja.  Uudenlaisilla teemoilla voidaan saada aikaan muutos ja mahdollisuuksia yrittämiselle oman kaupunkimme alueella. Huomioikaa, että yritämme luoda työpaikkoja juuri näille nuorille, emme itsellemme. Näistä lukiolaisista on pidettävä huolta myös tulevaisuudessa. Kaupungin rooli tässä työssä on ensisijaisesti luoda edellytyksiä työlle, ei sekoilla erilaisissa hankkeissa.

Kunhan edes Ratamon rakentajat tulisivat omalta verotusalueelta, eikä valittaisi halpatyövoimaa. Kyllähän kaupungin hankintaosasto osaa pisteyttää hakijat sopivasti, eikös niin?

Vienti olisi avainasemassa, jos osattaisiin panostaa

Oheisessa kirjoituksessa haluan kommentoida KS:n pääkirjoitusta 11.4.2013. Tätä keskustelua käydään ”ylemmällä tasolla” ja komissio patistaa Suomeakin avautumaan. Osaaminen on monesti pienestä kiinni ja vaatii vain rohkeutta lähteä liikkeelle. Valtion ja kunnan rooli on avustaa sen sijaan, että hukataan voimia paikalliseen puuhasteluun.

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide—P%C3%A4%C3%A4kirjoitukset/2013/04/11/Vienti+on+kasvun+avain/2013215511663/67

Katso artikkeli ja kommenttini Kouvolan Sanomissa oheisesta linkistä:

Talous kasvaa – ei kasva

Suomi on kallis maa asua. Meillä on Euro-alueen kallein hintataso ja myös verotus. Kuitenkin verrataan Saksaa ja Suomea työnantajapuolen voimakkaassa lobbauksessa palkkojen laskemiseksi ja kilpailukyvyn nostamiseksi. Saksassahan hintataso on nyt vuoden 2005 EU-indeksillä mitattuna 103 kun se Suomessa on 125. Tämä indeksi mittaa kaikkea elämisen kulua, mutta pelkästään ruoka on Suomessa 20% kalliimpaa kuin Euromaissa.  Meillä on ollut paitsi hintojen, myös yllätys, yllätys – verojen kasvu kiivasta. Kun No_moneyvaltionverotus on laskenut on kunnallisverot kasvaneet huimasti, yli 66% viimeisten vuosien aikana. Johtuuko tämä kasvu sitten valtion toimista vai ei, niin maksajana ovat kuitenkin palkansaajat ja eläkeläiset. Se, mikä ei laske on julkisen sektorin paisuva kuluerä. Sehän on se pyhä asia, johon ei saa koskea monien suojamääräysten vuoksi. Kuntien työtä ei voi kilpailuttaa eikä tehostaa – ei voida kuin maksaa lisää.  Voidaan siis sanoa, että palkkojen nousu on ollut tarpeen, jotta on selviydytty edes jotenkin.

Tilastoharhaa käyttäen asiat saadaan näyttämään huonommalta kuin ne ovatkaan. Tilastokeskuksen mukaan vuoteen 2008 asti yhä isompi osa yritysten tuloista suuntautui muualle kuin palkkoihin. Laman tullessa palkat alkoivat saada isompaa osaa bruttokansantulosta, sillä palkat eivät jousta. Siis voittojen lasku muutti tätä suhdetta ja tekee sitä koko ajan laman jatkuessa. Mutta kyllä se tilasto siitä korjaantuu aikojen parantuessa. Tiesittekö, että palkkojen osuus bruttokansatuotteesta oli jopa 60% vuonna -91, mutta vain 48% vuonna 2010. Jotain muutosta siis on tapahtunut tulonjaossa.

Yrityksille voitot ovat tärkeitä ja niistäkin olisi pidettävä huoli. Voitoilla maksetaan investointeja, mutta myös annetaan tuloa sijoittajille. Yrittäjäkin katsoo, mistä tuloa tulee eniten. Oli miten oli,  tuloerojen kasvu yhä jatkuu.Siinä taas verrataan eniten ansaitsevien porukkaa vastaan vähiten ansaitsevat. Eli pääomatulo vastaan palkkatulo.  Kaikki siis löytävät argumenttinsa keskusteluun siitä, mitä pitäisi tehdä.

Koska kuulun kuitenkin siihen porukkaan, joka uskoo palkkojen lisäyksen lisäävän myös kulutusta, olisin maltillisen yleisen korotuksen kannalla. Useimmat ekonomistit tukevat ajatusta, että vähän ansaitsevien tuloista suurempi osa menee kulutukseen ja eniten ansaitsevien kulutus ei juuri tulojen noustessa kasva. Siis palkkojen nosto ruokkii taloutta ja tietysti verolaaria. Jos taas alennetaan palkkoja ja siirretään tuottoja voittoihin, laskee bruttokansantuote, kulutus laskee ja pyörät hidastuvat. Vienti saattaa tällöin kasvaa ja joillakin tahoilla pääomat löytävät omistajansa.  On kuitenkin löydettävä tasapaino vaikka hitaan kasvun puolelta. Nyt joku tietysti sanoo, että eihän kasvua voi olla aina. Siihen pitää kuitenkin hallitusti pyrkiä ja ottaa laskut sitten vastaan säästöillä.  Jokaisen pitää joustaa tässä pelissä.

Säästöjä syntyy palveluja tehostamalla

Kirjoitukseni Kouvolan Sanomissa

24.10.2012 4:00

Meille ehdokkaille on maalailtu vaikeita aikoja säästöpaineiden edessä. Mutta uusien, veroja lisäävien toimenpiteiden ehdottajat ovat vähissä siksi, että ei uskota Kouvolan kykyyn tehdä työtä ja kasvattaa verotulojaan. Säästökohteita etsitään jatkuvasti väärästä päästä, eli pohditaan vain palvelujen supistamista.

Palveluissa säätöjä pitäisi etsiä toimintaa tehostamalla. Nykyisellään esimerkiksi terveydenhuollossa tehdään runsaasti turhaa raportointityötä. Tehostamista olisi raportoinnin vähentäminen tai keskittäminen taloustehtäviin koulutetuille henkilöille.

Kaupungin elinkeinotoimen hankerahojen täysin uusi kohdentaminen tuo myös säästöä. Nykyisen elinkeinojaoston purkaminen, Kinnon toiminnan supistaminen ja kaiken elinkeinotoiminnan uudelleen arviointi säästäisi melkoisen summan vuosittain rahaa.

Voidaan etsiä aivan uusi suunta. Koska Kouvolan yritysystävällisyys on koko maan tasollakin mitattuna nollassa tulisi etsiä hankkeita, jotka hyödyntävät yrittäjiä ja kaupunkia. Tällainen uusi teema voisi olla vaikkapa nuorten aktiivisen työllistäjän tittelin hankkiminen valtakunnan tasolla. Yhteiskuntatakuu ja nuorten yhä laajeneva ammatillinen koulutus voitaisiin ottaa ykköshankkeeksi ja näin saada moninkertainen hyöty nykyisiin hankkeisiin verrattuna. Saadaan valtion tukemaa työvoimaa ja annetaan nuorille tulevaisuus.

Valtuustossa tulisi olla aktiivisia osaajia, jotka kykenevät arvioimaan työpaikkojen rakennemuutoksen todelliset avainasiat niin tehtaissa, kaupassa kuin pienyrittämisessäkin. Nykyisellään esittelijöiden huonosti perustellut hankkeet ovat menneet kaikilta päättäjiltä läpi ilman kysymyksiä, koska osaaminen niiden arviointiin ei ole riittänyt.

 

Ilkka Mäkijärvi

Kunnallisvaaliehdokas (kok.)

Valkeala, Kouvola

Vastaukseni Mika A. Väyryselle keskustelussa Woodinnosta 22.10.12

 

Puurakentamisen kehittämisen sijaan yrittäjien pitäisi luoda Kouvolassa toimivia urakointiryhmiä, jotka pystyvät toteuttamaan hankkeet tehokkaasti. Siitä syntyy säästö ja kilpailuetu.

Vahinko vaan, että heti ensimmäisessä tarjotussa hankkeessa homma karahti kiville kun olisi pitänyt alkaa kilpailuttamaan hanketta. Kaupungin toimintavoilla tämä ei voi menestyäkään. Mutta jos tämän kaltainen tuote osataan paketoida kannattavasti, voisi se oikealla markkinoinnilla lähteäkin kehittymään ja osaamista alkaisi keskittymään alueelle. Tehtaan tekemiseen ja hallien pakkotäyttämiseen sen sijaan ei pidä ensin keskittyä.

Siis kaupungin hommiahan nämä eivät ole. Rahoituksen etsiminen, tilojen tarjoaminen, työvoiman koulutus, kaavoitus, jne kuuluvat kaupungille, ei yrittämiseen sotkeutuminen. Jos kaupunki tarjoaa sen lisäksi pari kohdetta kilpailutettavaksi (siis muut rakennustavat saavat tulla myös tarjomaan vaihtoehtojaan), pääsee yrityskeskittymä testaamaan oman puurakentamisen vaihtoehtonsa kilpailukykyä ja voi koettaa hioa toimintamalliaan. Elementtien valmistajia löytyy alueelta yllin kyllin, kunhan mallit on tehty ja testattu. Työllisyyttä siis syntyy näiden alihankkijoiden kautta. Puunkäytön lisääminen mahdollistaa hyvän sahatavaran tuottajien pärjäämisen. Ilmastointi- ja sähkötöitä syntyy jne.

Kannatan tällaisen yrityskeskittymän tukemista kaikilla hyväksytyillä tavoilla. Muuta rakennustavat saavat tietysti lähteä samaan kisaan mukaan. Konsultteja ei tarvita juurikaan tässä kisassa. Kaupungin omassa organisaatiossa tulisi olla rahoituksen hankinnan asiantuntemusta tarjolla.

Näin se homma etenee.

 

Sarjassamme ”Etsitäänpä uusia tuloja”

Kiinteistövero ja tasausjärjestelmä

Kouvola vastustaa kiinteistöveron jättämistä pois verotulojen tasausjärjestelmästä ja sanoo meistä tulevan sen myötä suurimpia verontasauksen maksajia 1.1 M euron maksuilla. Voiko joku perustella miksi näin?

Sillä samaan aikaan Kouvola, joka on tunnetusti kolmanneksi suurin mökkikunta saa isot verotulot mökkiläisiltä, jotka asuvat muualla eivätkä käytä palvelujamme. Kun kiinteistövero poistuu laskennallisesta verotulosta pitäisi kaiken järjen mukaan laskennnallinen, mutta ei todellinen verotuotto laskea ja niin ollen meistä tulla laskennallisesti pienituloisempi?

Korjataanko vertailurajaa alaspäin vain miten tämä toimii? Meillä ei ainakaan ole varaa nostaa kiinteistöveroja, koska ne ovat jo tapissaan. Miedän pitäisi siis hyötyä tästä ja jopa pystyä kaavoittamalla uusia alueita saamaan uusia asukkaita ja sitä kautta verotuloja.  Yleisesti himoittua ydinvoimalaa ei taideta saada veronmaksajaksi.
Tässä Valtiontalouden tarkastusviraston käsitys asiasta:

Tasausvähennys ja tasauslisä perustuvat kunnan laskennallisiin, ei todellisiin verotuloihin. Siksi kunnan veroprosentin valinta ei vaikuta tasauslisän tai -vähennyksen suuruuteen. Sen sijaan uudistus vaikuttaa kuntien kannustimiin kehittää veropohjaansa. Ajatus on seuraava: nykyjärjestelmässä kiinteistöveropohjan kasvu lisää kunnan verotuloja, mutta kasvattaa samalla laskennallista verotuloa. Kun laskennallinen verotulo kasvaa, tasausvähennys suurenee tai tasauslisä pienenee. Kunta siis menettää verotulon kasvun kokonaan tai osittain riippuen mm. siitä, onko kunta tasausrajan ylä- vai alapuolella.

Tasausjärjestelmä heikentää kuntien kannustimia hyvään toimintaan. Kunnan palvelujen laatu ja verojen suuruus vaikuttavat asuntojen ja tonttien hintoihin kunnassa. Tehoton ja verorahoja haaskaava toiminta voi laskea tonttien verotusarvoja. Vastaavasti jos kunta tehostaa toimintaansa ja pystyy samoilla verotuloilla tuottamaan parempia palveluita kuin aikaisemmin, kunnasta tulee halutumpi paikka asua. Tällöin asuntojen hintataso kunnassa nousee, mikä heijastuu ajan myötä tonttien verotusarvoihin. Hyödyt tonttien verotusarvojen noususta valuvat kuitenkin muihin kuntiin tasausjärjestelmän kautta.

Elinkeinotoimi on surkeassa tilassa

Näinhän olen kirjoituksissani Kouvolan Sanomissa todennut jo kahden vuoden ajan. Nyt konsultti Jari Aho (KS 14.10) toteaa sen, minkä jokainen kansalainenkin on pystynyt havaitsemaan seuratessaan kaupungin hankkeita. Pahaa pelkään, että kyseiset toteamukset maksavat kaupungille 2-300.000 euroa jälleen kerran, kun ilmaisia neuvojakin olisi ollut saatavilla. On suorastaan kummallista lukea aivan kuin omia kirjoituksiaan konsultin todetessa, että yrityslähtöisyys puuttuu, Kinnon asema elinkeinotoimen kilpailijana on outo, liian tiukka kilpailulain tulkinta on syytä unohtaa ja niin edelleen.

Voi hyvää päivää sentään. Mistä näitä virkamiehiä oikein sikiää? Miksi ei osata tehdä niitä asioita, jotka kaupungille kuuluvat eikä lähteä seikkailemaan yrittäjäksi? Ei olisi tarvinnut tehdä asiasta liian vaikeaa vaan lähteä yrittäjien luokse, kuten Tomi Hautala toteaa kommentissaan.  Ja kaikkeen selvittelyyn haetaan konsultteja. Tämä selvitys lienee tilattu putsaamaan pöytää, kun siihen eivät omat resurssit kykene. Aimo Ahti on esimerkiksi saanut hyvin oudon aseman elinkeinotoimen vetäjänä, kun  samalla palkataan kehitysjohtaja Posti ja annetaan Kinnon kitua omissa pikku ympyröissään. Tehottomuus paistaa kauas ja miljoonat valuvat Kankkulan Kaivoon. Vai miksi Kinnon saa vain puolet kehittämiseen suunnatuista n. 5 miljoonasta? Mihin menevät loput rahat? Onko tilien tarkastaminen lopulta ainoa keino saada selville kaikkien laskujen  osoitteet? Vesa Vainion yritystä saada selville jotain tästä sotkusta pitää kunnioittaa.

Kinnokin voisi tehdä asioita yrityslähtöisesti, eikä vetäytyä virkanmiesmäiseen toimintaan. En voi ymmärtää, miksi ei voida luoda suoraa yhteyttä yrittäjiin jalkautumalla heidän luokseen. Samalla saataisiin aikaan lähtökohdat yrittäjälähtöisille hankkeille, joissa ihan oikeasti tuettaisiin kouvolalaisia yrittäjiä. Asiat olisi voinut pilkkoa niin pieniin osiin, että ne voisi käsittää ja konkretisoida työpaikoiksi asti. Mutta siellä tilataan 300.000 euron selvityksiä matkailun suuntaviivoiksi konsulteilta, kun olisi ollut ilmaisia neuvojakin pöydässä jo valmiina ihan samalla pohjalla.  Konsultteja on monia mutta vain harva kykenee oikeasti jalkautumaan asiakaskuntansa pariin tai asettumaan heidän asemaansa.  Vain tällainen konsulttityö on hintansa väärti. Kaikki käytettävissä olevat varat olisi saatava suunnattua työllistäviin kohteisiin ja turvauduttava ihan tavalliseen kaupunkilaisjärkeen (oma sovellukseni). Jos kaupungilla ei ole laittaa töihin liiketoiminnan käytäntöä tuntevia ja sellaiseen kyeneviä henkilöitä, on pantava koko porukka lomautuksen ja irtisanomisuhan alle. Halvemmaksi tulisi sekin, että pantaisiin porukat pitkälle ruskaretkelle Lappiin kaupungin piikkiin.

Elinkeinotoimen uudistus on ollut minun työlistallani  ensimmäisenä, eikä se sieltä näköjään mihinkään putoa. Sen verran oman arvon tuntoisia johtajia täällä riittää, ettei tätä sotkua ihan äkkiä selvitetä. Me tarvitsemme verotuloja ja niitä tuovat pääasiassa työssä käyvät veronmaksajat.  Kaikki muu räpeltäminen on nyt turhaa rahan haaskausta.

Uudet tuulet puhaltavat

 

Kouvolan kaupungin elinkeinotoimi on päättänyt uudistaa täysin linjansa. Se ottaa tavoitteeksi tehdä Kouvolasta Suomen yritysystävällisimmän kunnan ja kasvattaa verotulojaan 10%:lla uusien työpaikkojen myötä. Tavoitellaan myös  nuorisotyöttömyyden ja syrjäytymisen vähentämistä nuorille suunnatulla työhön laskeutumis- ja koulutusohjelmallaan. Maaseudulle käynnistetään erityiset paikallisten palvelujen kehitysohjelmat, joiden tavoitteena on työllistää erityisesti nuorta väkeä.

Homma käynnistyy kutsumalla kaikki yrittäjät tai sellaiseksi haluavat Vuoropuhelupäiville, jossa puidaan käytännön tasolla yrittämisen ongelmia ja selvitellään kaupungin tai rahoituksen tukitoimien tarvetta käytännön tasolla. Samalla sovitaan virkamiesten jalkauttamisesta yrityksiin selvittämään asioita yrittäjien ja työntekijöiden kanssa keskustellen. Yhteisiä   Vuoropuhelupäiviä jatketaan kunnes kaikki halukkaat on saatu haastatelluksi.  Sitten alkaa elinkeinojohdossa ja kaupungin hallituksessa saadun tiedon lajittelu rahoituksellisiin, teknisiin, hallinnollisiin ja tukitoiminnan muutosta vaativiin kysymyksiin. Nämä alueet poikivat kunkin vastuualueen johdolle tehtävän saada käytännön toimet käyntiin välittömästi joko käyttäen olemassa olevaa toimintatapaa, tai tarvittaessa sitä täysin muuttaen.  Uudet yritysideat tuodaan vielä ideariiheen, jossa kaikki mahdolliset tukitoimet ja kanavat selvitetään. Vastaavat keskustelupäivät käydään koululaisten vanhempien, kotona asuvien vanhusten, töissä käyvien ihmisten, pitkäaikaistyöttömien, opiskelijoiden ja yleensä julkisia palveluja kaipaavien kanssa. Kukin viranomaistaho laatii listan keskeisistä kysymyksistä listan, jota käydään purkamaan. Toiminnan linjaukset valmistellaan kaupungin hallituksessa ja vahvistetaan valtuustossa, joka seuraa toiminnan mittareiden kehittymistä.

Samaan aikaan kaikki käynnissä olevien entisten hankkeiden tavoitteet ja odotettavissa olevat tulokset perataan.  Sellaiset hankkeet, jotka eivät ole työllistäneet, niillä ei ole alueen sivistyksellistä tasoa tai turvallisuutta lisäävää päämäärää lopetetaan ja saadut avustukset palautetaan.  Uudet haasteet odottavat kehitysväkeä käytännön työn parissa käytännön kysymysten ratkomisessa.  Kahden vuoden kuluttua on saavutettu taso, joka huomioidaan valtakunnallisesti palkitsemalla Kouvola Suomen yrittäjäystävällisimpänä kuntana. Samaan aikaan muuttovirta on kääntynyt positiiviseksi ja verotulojen kasvun myötä uuden tyyppisiä palveluja on saatu luotua myös maaseudulle.  Itse asiassa maaseudulla työllisyys on kasvanut eniten ja yrittäjät tehneet sukupolvenvaihdoksia runsaasti. Kouvolan nimi alkaa kuulua yhä kauemmas ja sen toimista tullaan ottamaan mallia kauempaakin.

Ilkka Mäkijärvi (kok)

Valkeala, Kouvola

Terveen kilpailun edistämistä

Työ- ja elinkeinoministeriö – Hallituksen iltakoulu linjasi terveen kilpailun edistämistä.

Tähän kannattaa tutustua myös Kouvolassa! Ollaanko kaikessa toimittu kilpailua sallivasti ja annettu mahdollisuus myös yksityisille yrittäjille? Ovatko kaikki yrittäjät vapaassti mukana kaupungin johtamissa hankkeissa?

Koska monesti voidaan joutua liikaa yksityisen yrittämisen puolelle, pitäisi kaupungin toimia pikemminkin edistäjänä kuin yrittäjänä.