Elinkeinotoimi uusiksi

Onko järkeä tuhlata rahaa näin? Montako sairaspetiä saisi tälläkin rahalla? Selvitysten mukaan hyötysuhde on olematon:

Tukiviidakossa 4400 työntekijää

Suomalainen yrityspalvelujärjestelmä todetaan selvityksessä raskaaksi. Erityisesti kuntasektori on suuri ja toimijoita on runsaasti.

Yrityspalveluissa työskentelee kaikkiaan 4 400 työntekijää. Heistä 1 200 saa palkkansa valtiolta. Kunnat työllistävät suoraan 2 400 henkilöä ja vielä 500 välillisesti erilaisten konsulttiyritysten kautta. Lisäksi yrityspalvelutehtäviä hoitaa 300 henkilöä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kautta.

Yrityspalvelujärjestelmän palkkakulut ovat 350 miljoonaa euroa vuodessa. Kuntien osuus summasta on 250 miljoonaa. Mutta selvityksen mukaan todellisia kustannuksia on kaunisteltu.

Advertisement

Byrokratiaa vastaan

Oikein syletti, kun luin Aamulehden artikkelia leipähankintojen kilpailutuksesta Tampereella. Virkamiehet ovat oikein kunnolla pohtineet toimitusehtoja, joilla saadaan varmistettua oma selusta. Tällaista toimintaa pitäisi kussakin kunnassa tarkkailla puolueettoman lautakunnan voimin koostuen vapaaehtoisista, vaaleilla valituista henkilöistä. Annettaisiin miinus ja pluspisteitä, jotka julkaistaan paikallisessa lehdessä. Tulisi vipinää ja luovaa ajattelua virkamiehiinkin!

http://www.kauppalehti.fi/omayritys/aamulehti+kilpailutuksesta+farssi+tampereella/201209262305

Innovaatiot vai yrittäjyys

Näin kirjoitin jo 2010 Kouvolan kehittämisestä yrittäjien avulla:

Painotetaan yrittäjyyttä, ei innovaatioita

21.12.2010 4:00

Ihmettelen aiemmin kaupunkimme tiedottamisen tasoa. Nyt on virallinen tutkimuskin todennut asukkaiden haluavan ennen kaikkea etukäteen tietää asioista, jotta niitä pääsee sulattelemaan. Kouvolassa hankkeista ei kerrota etukäteen. Yleensä niistä luetaan lehden sivuilta, kuten matkakeskukseen valmistuvasta hotellistakin. Ja muutamaa viikkoa aiemmin kaupunginjohtaja peräänkuulutti keskustarakentamisen visioiden suunnitelmaa! Jos ei tällainen jättihanke kuulu niihin visioihin, niin mikä sitten?

Kouvolan elinkeinoelämän kehitys on menossa kovin toivorikkaasti tulevien visioiden perässä ja olemassa olevan yrittäjäympäristön kehittäminen on jätetty kaupungin perusorganisaation huoleksi. Yhdentyneessä Kouvolassa on ilmeisesti liikaa kuntien yhdentymiseen liittyviä huolia, jolloin yrittäjien huolet eivät ole päällimmäisenä.

Esimerkiksi Lahti listaa yrittäjyyden käytännön tukemisen yhdeksi keskeiseksi teemakseen ja muutenkin sen strategia näyttää paljon käytännönläheisemmältä. Ehkä heillä on jo kehittyneempi pohja tunnettuna business citynä sekä matkailukaupunkina, jossa on yliopisto-osaamistakin.

Kouvolan kaupunki ei mainitsekaan olemassa olevan, runsaasti työllistävän yrittäjyyden olemassaoloa, vaan jatkaa tulevaisuuden kehittelyä, joka sekin näyttäytyy kovin hajanaisina hankkeina meille kaupunkilaisille. On vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä pelkkää lehteä lukemalla mihin täällä ollaan menossa.

Jos katsomme kaupungin vetämien digiviestinnän ja matkailun kehittämistä, ei arvosana ole kovin korkea. Logistiikka taas on täysin Venäjän tullien takana, eikä Kotkan-Haminan satamien yhdistymisen vaikutuksesta Kouvolaan ole kuultu sanaakaan. Innovatiiviset metsäteollisuuden kehittämisideat ovat vähissä ja pari puukerrostaloa ei muuta alueen elinkeinorakennetta. Kunhan hankerahat loppuvat, voidaan sille kokeilulle vetää piste.

Onneksi strategioissa on se hyvä puoli, että niitä voidaan muuttaa tilanteiden muuttuessa. Siispä kannatan matkailun teemaan liitettäväksi ostosmatkailuun suuntautumista. Kylpylä olisi jotain, mitä ei ole välillä Imatra-Helsinki, ja sitä hakevat venäläiset. Tässä kaupunki voisi vaikuttaa kaavoittamalla  joustavasti vaikka kauppakeskusten lähelle.

Suosittelen myös yrittäjyyden nostamista innovaatioiden sijaan, sillä innovaatio on nyt kaikkien listoilla. Paikallisiin pk-yrityksiin suunnattu hanke rahoituksen, kaavoituksen, tonttien edullisen hinnan ja työvoiman kouluttamisen linjalla toisi heti rahaa kassaan. Lahti muuten linjaa myös luomuruuan ja maaseudun olevan heille tärkeitä. Kouvolan maaseutu ja mökit kolmanneksi teemaksi, paikallisen yrittäjyyden avulla.

Kaupungin oman organisaation roolin korostamista vähennetään. Loppuu pöhötauti ja yrittäjyys saa tuulta purjeisiin.

Ps. Lumitöiden osaamiskeskuksella oli kysyntää Eurooppaa myöten.

 

Ilkka Mäkijärvi

Kouvola

 

Pitää yhä paikkansa.

Ilkka

Vastaukseni 7.9 julkaistuun artikkeeliin ja sen kommentointeihin

Tarpeellinen tuote – onko kysyntää?

Aimo Ahti julkaisi 7.9 Kouvolan Sanomissa yleiskirjoituksen nimeltä ” Woodinno Kouvolalle työpaikkoja luova mahdollisuus”

Sitä kommentoinut Ado Sakari Ala-Krekola komppasi jopa suorilla lainauksilla em. kirjoitusta. Halusin sanoa asiasta pari sanaa, jotka tulivat tästäkin hankkeesta mieleeni:

Ilkka Mäkijärvi kirjoitti:

Adolle,

 

komppaat vähän liikaa juuri julkaistua kirjoitusta. Kyse on lähinnä siitä tuleeko Kouvolan laittaa riskisijoituksiin rahaa vai pitäisikö sellaiset sijoitukset antaa ykstyisten yritysten tehtäväksi? Sijoitukset Woodinnohankkeessa ovat nyt veronmaksajapainotteiset ja yksityiset ovat mukana vain nimellisesti. Kun pitäisi olla päinvastoin.

Tuotteena puuelementti ei ole uusi, mutta tottakai sillä voi olla markkinoita. Nyt viitataan markkinoilla kuitenkin kaupungin omiin kohteisiin, jotka voitaisiin saneerata käyttäen puu-elementtejä. Missä on todellinen markkina? Miten se saavutetaan? Tottakai prototyyppejä pitää tehdä ja näissä kaupunki voi auttaa – sikäli kun ei tule eturistiriitoja,eikä rikota kilpailulakia. Mutta nyt täytyisi olla jo markkinoinnissa voimakas panostus, eikä tuotannossa. Sillä köydestä ei voi työntää – asiakkaita pitää löytää ensin vetämään.

Tästä on mielestäni kysymys kaikessa kaupungin tukemissa hankkeissa. Sillä hankeihmiset pyörittävät asioita tottuneesti hankerahoilla. Hankerahalla on kuitenkin saatu hyvin harva menestyvä liiketoiminta pyörimään. Vai voiko joku nimetä jonkin? Kouvolassakin riittää väärillä lähtötiedoilla käynnistettyjä hankkeita putkitehtaasta alkaen. Kaupunki ei vain ole oikea taho tässä hommassa. Kaupungin pitää pysyä roolissaan mahdollistajana. Sen pitää luoda mahdollisuuksia kaavoittamalla, tarjoamalla halpaa tonttimaata. Ehkä myös edullisia vuokratiloja rakentamalla. Mutta ei yrittäjänä. Siinä käy muuten niin, että konsultit ryöväävät kassan ja tulos jää nollaan. Katsotaanpa nyt millaiset tilauskirjat on puuelementeillä? Onko asiakaskunta ympäri Suomen herännyt. Kaupungin hidas kaavoittajakin on vasta aloittanut Kuusaan puukerrostaloalueen kaavoituksen. Vuodet siinä vierivät vielä!

Onko siis todella niin, että ei Kouvolassa ole koskaan esitetty parempia hankkeita? Voi ollakin elinkeinotoimesta katsottuna niin, sillä rahoitustapa ei suosi yksityisiä ideoita vaan hankkeita. Jos sama raha (miljoonia vuosittain!) olisi laitettu olemassa olevien yritysten tarvitsemiin markkinointi- ja vientitukiin, olisi Kouvolassa aivan toiset näkymät. Nyt Kouvolassa toimivat firmat ovat elinkeinotoimelle sivuseikka.

Ilkka Mäkijärvi

Valkeala, Kouvola

Nuorisossa on voimaa

Minua on huolettanut kovasti nuorten huononeva tilannne työmarkkinoilla ja yhteiskunnan mukana pysymisessä. Kouvolan alueellakin on nuorten vaikeaa saada kunnon lähtöasemia elämälleen. On oltava tarjolla säännöllistä ohjelmaa nuorelle, joka päättää peruskoulunsa ja olisi valmis seuraavaan elämän vaiheeseen. Vanhat hyvät ajat ovat ohi ja nyt täytyy paitsi nuoren itse, myös yhteiskunnan tehdä kovasti töitä alkuasetelman parantamiseen. Tämän startin pitäisi sisältää mahdollisimman monipuolisesti eri vaihtoehtoja nuoren motiviin pitämiseksi korkealla. Jokainen pitkäaikaistyötön ja ja syrjäytynyt nuori maksaa tälle yhteiskunnalle päivittäin suuria summia ja on kaikkien yhteinen taakka; pahimmassa tapauksessa loppuelämänsä. Se on myös raskasta heidän perheilleen, jotka kamppailevat saadakseen lapsensa elämään mukaan. Helposti saatavissa olevat huumeet ja alkoholi ovat helppo vaihtoehto nuorelle, joka ei ole vielä saanut otetta elämästään. Tässä asiassa pitää unohtaa puoluerajat ja tarttua toimeen. Säästöä voi syntyä myös panostamalla henkilöstöön, kuten Vantaalla oli tehty kesän aikana. 400.000 euron panos henkilöstöön toi ainakin 800.000 euron säästön, kun syrjäytyneitä tai sinne ajautumassa olevia avustettiin siirtymään takaisin yhteiskuntaan. Tämän tyyppiseen toimintaan pitää suhtautua vakavasti, eikä tuijottaa yksipuolisesti palkkakustannuksia. Jos yrittäjät saadaan mukana ohjelmaan tukemalla heitä yhteiskunnan varoin, voisi se tuoda esimerkiksi oppisopimuspaikkoja lisää.

Toivon, että ensi vuoden alusta toteutuva nuorisotakuu antaa tälle asialle postiivisen lähtölaukauksen. Paikallisesti meidän on oltava valmiita tukemaan tätä toimintaa aktiivisesti.

Ilkka Mäkijärvi

Valkeala, Kouvola

http://www.ely-keskus.fi/fi/uutiset/uutiset_etusivu/Sivut/Nuorisotakuutunnetuksiviidenministerinvoimin.aspx

Kannattaako munia panna samaan koriin?

Kirjoitukseni on lähetetty Kouvolan Sanomiin tänään:

Kuva
Olen seurannut mielenkiinnolla valtuustolle esitettyä Woodinno-hanketta, sekä aiheen ympärillä käytyä aiempaa keskustelua. Kiinnitin huomiota eräisiin perusteluihin, joiden mukaan tähän hankkeeseen on syytä lähteä mukaan koska se on ainoa todella työllisyyttä kehittävä hanke tässä kaupungissa. En voi olla pohtimatta elinkeinotoimeen tehtyjä useiden miljoonien vuosittaisia panostuksia ja niistä saatuja hyötyjä. Onko todella niin, ettei mitään muuta ole tulossa? On kerrottu, että toimitiloista kamppailevat useat suuryritykset ja matkailunvirtakin odottaa räjähdystään idän suunnasta. Eikö niihin uskotakaan enää? Puuelementti-projektissa, josta monia nimiäkin käytetään, työpaikkojen luku on aluksi ollut jopa 1000. Tällä hetkellä tilauskirjojen täyttymistä odotellaan ja töissä lienee muutama henkilö. Markkinavisioita lueskellessa voi myös huomata, että Kouvolan kaupunkia odotetaan puuelementtirakentamisen asiakkaaksi. Onhan yksi päiväkoti jo tehtykin näillä tuotteilla. Onhan se hyvä, että on ensimmäinen mallikohde, mutta tässä tarvitaan koko valtakuntaa ja jopa vientiä asiakkaaksi. Nyt myönnettyä kahta miljoonaa on siis syystä suunnata markkinan avaamiseksi lähinnä erilaisten toteutuvien hankkeiden tukemisella. Aiemmin tässä lehdessä esitetty yrittäjä Hyyryläisen ehdotus yritysten suorasta tuesta olisi siis varteenotettava vaihtoehto, jos sieltä esitetään selkeitä markkinointi- tai jopa tilaussuunnitelmia. Yritysvetoisuus toisi varmasti enemmän imua ja kaupungin riskit voitaisiin hajauttaa. Toivottavasti rahaa ei tulla käyttämään ulkopuolisten konsulttien palkkioihin, vaan todellisiin, Kouvolan työllisyyttä edistäviin hankkeisiin.

Tästäpä pääsemmekin Kouvolan suurta budjettivajetta koskeviin keskusteluihin. On varmaan selvää, että valtiontalouden leikkaukset tulevat koskemaan myös Kouvolaa. Valtuutetuilta tehdyssä kyselyssä säästöjä osattiin haeskella lähinnä henkilöstöä vähentämällä, mutta palveluita ei näin vaalien alla lähdetä leikkaamaan edes puheissa. Verokertymän kasvattamiseenei tunnu riittävän kenelläkään keinoja. Em. heikohkot työllisyyttä edistävät hankkeet eivät näytä tuovan kassaan lisää rahaa lähiaikoina, pikemminkin päinvastoin. Toivoisin tulevan valtuuston ja kaupunginhallituksen ottavan vakavasti esiin elinkeinotoimen tavoitteiden radikaalin tehostamisen ja resurssien käytön tehostamisen. Onhan meillä myös uusi elinkeinojohtaja, jonka saavutuksista tosin emme ole saaneet vielä julkisesti kuulla. Monen johtajan mallilla asiat eivät etene hallitusti, sillä julkisesti asetettuja tavoitteita pitää määrätietoisesti johtaa hyvää lopputulosta kohti. Uskon, että Kouvolan teollisuudessa, logistiikassa ja maaseudussa on käyttämättömiä voimavaroja, joista voidaan saada nopeastikin työllistäviä hankkeita. Uusia yrittäjiä ei pidä pompotella pöydältä toiselle, kuten olen ikäväkseni kuullut tapahtuvan. Rahaa pitää kohdentaa ensisijaisesti työllisyyden ja matkailun kasvattamiseen, ei pitkäaikaisiin tutkimuksiin. Ne kuuluvat valtiovallalle ja suuryrityksille. Professuurin tukeminenkin on niin kauaskantoista puuhaa, että annetaan yliopistokaupunkien tehdä se ja keskitytään perusopetukseen, joka luo nuorisolle hyvän elämän mahdollisuuden kotipaikkakunnalla.

Ilkka Mäkijärvi
Valkeala, Kouvola

Kansainvälisen kasvun pohdiskelua – onko työnteko henkisesti raskasta?

kirjoittanut: Ilkka Mäkijärvi pvm: tiistai, 9.9.2008

Tieteiskirjailija A. Clarken hautakiveen hakatut sanat kuvastavat sitä intoa, jota tarvitaan muutostyössä:

Tässä lepää Arthur C. Clarke. Hän ei koskaan kasvanut aikuiseksi eikä hän koskaan lakannut kasvamasta.”

Ei tarvitse olla mikään guru, kun sanoo yrityksen työympäristön muuttuneen yhä kiireisemmäksi ja monipuolisemmaksi viime vuosikymmeninä. Kun vielä 80-luvulla saattoi ajella autolla rauhassa paikasta toiseen ja poiketa huoltoasemalle soittamaan konttorille, ei nyt olla rauhassa edes kotona vapaa-ajalla; työsuhdekännykkä on auki kaiken aikaa. Olemmeko ottaneet nämä tavat käyttöön oma-aloitteisesti vai mikä on ajanut tähän tehokkuuden tavoitteluun? Koemmeko kenties itsemme tarpeettomaksi, ellemme osallistu toimintaan työpaikalla kaiken aikaa? Onko aikaa pohtimiseenkaan vai menemmekö pää kolmantena jalkana paikasta toiseen?

Näitä seikkoja pohtiessa kannattaisi jokaisen hetken arvioida oman työnsä tehokkuutta ja ehkä myös mielekkyyttä. Joskus joku sanoi tekevänsä mielellään yhden työn kunnolla valmiiksi ennemmin kuin jätti sata hommaa kesken. Siinä on periaatetta kylliksi, vaikkakin tällainen työntekijä ei välttämättä saa riittävää arvostusta työssään. Itsekin olen monen asian eteenpäin viejä ja hahmottelen usein monien asioiden verkostoa sekä pohdin niiden vaikutusta toisiinsa etsiessäni parasta etenemismallia. Tuon äskeisen puurtajan kanssa kannattaa puhella hetken, jotta saa tehtävän rajoista käsityksen ja pystyy asettamaan sen oikeaan arvoonsa tässä hahmottelemassani verkostossa. Usein yrityksissä nämä hahmotelmat jäävät vain tekemättä ja kaikki säntäävät töihin omille tahoilleen. Lopulta moni tekee jopa samaa kehitystyötä omilla tahoillaan ja energiaa hukkuu. Monista asioista luopumisen tuska on myös ilmiö, joka on inhimillinen, mutta yritystoiminnassa tarpeeton ilmiö. Kehitystä on tapahduttava tai jäämme jälkeen.

Vai onko? Voisiko vanhoilla malleilla pärjätä? Miksipä ei, jos yritys asettaa tähän selkeän tavoitteen ja valitsee strategiakseen tietyn peruskaavan pyörittämisen, kunnes kaikki työntekijät ovat harmaantuneet eläkekuntoon. Mutta tässäkin tapauksessa on laadittu suunnitelma ja pohdittu siihen liittyvät osaset, joita sitten järjestelmällisesti toteutetaan. Voihan siihen suunnitelmaan kuulua vaikkapa toimisto ilman kännyköitä ja sähköpostia, jos asiakkaat löytävät meidät muutenkin.

Olennaista on kuitenkin jossain vaiheessa pysähtyä ja pohtia kunnolla yritykselle, ja myös itselle, tärkeät tavoitteet sekä myös arvot. Millä keinoin lähdemme näitä tavoitteita metsästämään? Varmasti kaikki (99%) pitävät itsestään selvänä inhimillisyyttä ja rehellisyyttä, mutta niiden toteutuminen kannattaa pohtia kaikessa mitä aiomme tehdä yrityksemme tai työpaikkamme puitteissa sekä myös tietysti yksityiselämässä. Tavoitteisiin ei siis pyritä millä keinolla hyvänsä ja onneksi normaali, kova työnteko riittää edelleen eteenpäinmenoon. Mutta keskittyä olennaiseen, se on aina tärkeää. Voimavaroja ei ole loputtomiin. ”Turhat hommat kannattaa automatisoida”, sanoi eräs IT-päällikkö ja osui naulan kantaan. Usein keskitytään entisen systeemin viilaamiseen ja näin moni hukkaa kehitykseen turhaa aikaa. Joku saattaa sitten vierestä todeta, että tuonkin asian voisi tehdä paljon yksinkertaisemmin tai jättää kokonaan pois. Tarvitaan siis ulkopuolista näkemystä ja sitä kannattaa käyttää myös. Usein tietämystä on omassakin talossa, mutta joskus vieraat neuvot ovat parhaita. Halutaanko keksiä pyörä uudestaan vai olisiko toimiva malli sittenkin paras ostaa? Siinä tuleekin sitten eteen tähän ajatukseen sopeutuminen ja lopuksi kaikkien sitoutumisen kysymys.

”Paljonhan ne tekevät noinkin”, on ainakin minulle ollut se vanhemman kollegan lausahdus, joka edelleen pysäyttää pohtimaan onko tässä tekemisessä järkeä, vai voisiko olla jokin parempi tapa toimia? Tästä lausahduksesta olen Hämäläisen Aarrelle edelleen kiitollinen. Aarre tiesi asioita pitkän uransa ajoilta ja osasi taitavasti ohjata nuoremman esimiehensä tekemään oikeita kysymyksiä. Sitten koetettiin vanhaa hyväksi koettua konstia ja niinhän se vaan toimi! Näillä tiedoilla ja minäkin jo kolmenkymmenen vuoden kokemuksella ajattelin kirjata nämä hyväksi koetut konstit höystettynä uusimmilla konsteilla Kansainvälistymisen lyhyeksi oppimääräksi. Sekaan mahtuu paljon koeteltuja konsteja sekä käytäntöön sovellettua teoriaa viimeisistä opinnoistani. Ei nimittäin ole hyvä vain tuuditella vanhojen konstien muistoissa, jollei satu olemaan perinneruokalan pitäjä. No ehkä tämänkin on hyvä tietää uusimmista tutkimustuloksista ja työmenetelmistä sen verran, että osaa mainostaa kuinka ne ennen jo tiesivät! Tässä kuitenkin kirjoitan muutamasta keskeisestä kokemuksesta, jotka ovat johtaneet asioita hyvään suuntaan mutta myös joskus huonoon lopputulokseen. Koetan myös pitää mielessäni inhimillisyyden ajatuksen, sillä ihminen ei kuitenkaan ole kone. Positiivinen palaute unohtuu esimieheltä kiireessä aivan liian usein koska pohditaan vain virheitä ja epäonnistumisia.

– Muistan hyvin koulun kieltenopetuksen 60-70 luvulla, jolloin koepaperi pursusi punakynän merkintöjä ja samaakin virhettä rokotettiin aina ¾ -virheenä läpi kokeen. Siitä oli lopputuloksena 1- ja täydellinen latistaminen koko porukan edessä. Ehkä se sittenkin oli kasvattavaa, sillä nyt tämä mies höpöttelee useampia kieliä ja tulee toimeen missä vain.

Uskon, että kannustavampi tapa on käydä läpi virheet ja onnistumiset samalla kertaa. Virheet tulisi oppia näkemään prosessin virheinä, eikä ottaa niitä henkilökohtaisina loukkauksina. Tätä korostaa laatukoulutus ja sen opin takana minäkin seison. Tällöin on helpompi nähdä oikea tie ja saada porukka sitoutumaan yhä kovempiin ponnistuksiin. Nyt mennäänkin sitten niihin leadership-taitoihin, joilla asiat myydään ihmisille motivoivasti.

Psykologia on tiede, jonka käyttöä kannattaa johtajan hieman opiskella. Ei nimittäin ole parempaa kehittymisen koulua kuin itsensä tunteminen ja omien valintojen perusteiden pohtiminen. Tämän sain nähdä ja kokea Johtamisen Psykodynamiikan kurssilla Jyväskylän Yliopistossa 2000-luvun vaihteessa. Isä, äiti, suvun vahvat patriarkat, erilaiset pienetkin tapahtumat nuoren elämässä antavat perustan valinnoillemme kun puuhailemme työelämänkin päivittäisessä arjessa. Kiitoksen odottaminen esimerkiksi on aivan samalla perustalla kuin lapsella, joka huutaa: ”äiti kato mitä mä tein!” Tai kollegojen kanssa riitely saattaa olla perua jostain vanhasta vääryydestä, jota ei ole saanut mielestään purettua. Kun esimies oppii tuntemaan omat lähtökohtansa, on helpompi pohtia alaisenkin toimintaa ja motivaatiota. Tämä kehittyminen esimiehenä vaatii kuitenkin aikaa ja panostusta, mutta se kannattaa. Toisaalta alaisten rooli muuttuu ja erityisesti asiantuntijaorganisaatiossa alaisen vastuu työstään on hyvin korkea ja esimiehen tehtäväksi jää valmennus sekä olosuhteiden kunnossapito. Kaikkien pitää siis osata kehittyä.

Näistä näkökulmista olen ajatellut kirjoittaa hieman enemmänkin ja tarkastella kokemukseni pohjalta yritysten kansainvälistymistä ja edellytyksiä, joita siinä tarvitaan. Uusi asiakas jossain siellä kaukana on aivan eri asia kuin tutut kaverit Suomessa. Pohditaan mitä välineitä tulisi antaa viennille ja millä pelisäännöillä pärjäämme. Kaikkea ei kannata tehdä mutta joskus tuntuu, että mikään ei riitä!

Kirjoittaja on työskennellyt vuosina 1979 – 1988 ulkomaisten, tekniikkaa maahantuovien ja huoltavien yhtiöiden palveluksessa asiantuntijatehtävissä. Vuosina 1988 – 2008 hän on rakentanut mm. kotimaisten yritysten vientitoiminnan tukea ja toiminut esimiestehtävissä. Jaksoon mahtuu Ruotsissa yksikön toiminnan käynnistystehtävät, tuotannon, suunnittelun ja erityisesti laatujärjestelmien sekä prosessien suunnittelun vastuulliset johtotehtävät. Perspektiiviä on syntynyt myös kansainvälisen pörssikonsernin palveluksessa Norjassa. Tällä hetkellä hän työskentelee Kymenlaaksossa kansainvälisen konsernin vientitehtävissä.

Uutta latua etsittävä

 

Orastavaa keskustelua saadaan aikaan lehtien palstoille, mutta itse organisaatio, Kaupunki, etenee omaa latuaan. Iso koneisto ei helposti muuta suuntaansa ja lehtien palstoilla muutosten perään kyselevät kansalaiset heittelevät ideoitansa tuuleen. Ilkka Tontin (KS 15.5) ja Kari Taskisen (16.5) kirjoitukset osoittavat, että tarvetta keskusteluun on. Seuraavaksi alkaa kuitenkin kaikkien ideoiden alas ampuminen, kuten kunnon jäykkään byrokratiaan kuuluukin. 

Tosiasiat on kuitenkin myönnettävä, sillä Kymenlaakson asema on muuttunut voimakkaasti niistä vanhoista hyvistä ajoista, joihin maakuntaohjelmat on rakennettu. E18 tien seminaarit kutsuvat logistiikkaväkeä etelään. Idässä kauppakeskukset ja kylpylät nousevat palvelemaan venäläisiä. Lännessä Lahden vetovoima perustuu edelleen vanhaan business Cityyn sekä urheilukeskukseen loistavine hallitiloineen. Kouvolan rataverkoston vetovoima on hyytynyt ja varastointi on siirtynyt pyörien päälle. Paperitehtaat ovat meidät hylänneet ulkomaiden alempien kustannusten vuoksi, kiitos monien kankeiden palkka- ja energiaratkaisuiden vuoksi. Innovoivaa yliopistoa täällä ei ole ollutkaan.  Mitä tänne jää, siitä on nyt kysymys. Eloonjäämistaistelusta kassavirran pienentyessä. Mistä löytyy se tämän alueen avainsana vai onko se kooste vähän kaikesta?

Värikkäät, Kouvolaa hyvin etäisesti esittävät kuvat eivät saa muutosta aikaan verotuloissa eivätkä juurikaan hankkeet, joissa ei ole markkinavetoa. Ilkka Tontille vastaisin sen verran, että kannattaa kysyä kuka tuntee markkinoiden vaatimukset? Ehkäpä yrittäjältä saa vastauksen mitä tukea tarvitaan heti, että työpaikat säilyvät? Mikä tuote tai palvelu saisi aikaan kasvua ja miten niitä voitaisiin yhdessä tuottaa lisää? Kaupungin rooli on luonnollisesti tukea omilla toimillaan näiden innokkaiden yrittäjien olosuhteita paikkakunnalla.  Siihen kannattaisi laittaa panoksia lisää. Ja luonnollisesti on kokonaisuutta tukevia hankkeita, joiden tuloksena paikkakunnan olosuhteet paranevat. Niistä mainittakoon liikennesuunnittelu ja kaavoitus.

Nyt tarvitaan avointa keskustelua ja haastamista, jota onkin ollut hyvin mm. keskustavisioinnin yhteydessä. Uutta suuntaa on haettava ihan oikeasti, jota edes jonkinlaisia palveluja voidaan tarjota tässä maalikylässä.

Mistä Kouvolalle matkailumagneetti?

Mistä Kouvolalle matkailumagneetti?

31.7.2012 4:00

Matkailua ja turismia pidetään yhtenä työllistäjänä, ja potentiaalisia asiakkaita kävi Suomessakin viime vuonna yhä enemmän. Kouvolan osa tästä virrasta on kovin pieni. Monet kirjoittajat pohtivat tälläkin palstalla erilaisten kohteiden esille tuomista innokkaasti. Ideoissa on vain yksi vika. Ne eivät toteudu.Varsova

Ainakaan, jos emme saa ideoiden taakse todellisia liikemiehiä investoimaan, kaupunkia oikeasti laajentamaan tavoitteitaan matkailun suhteen ja voimakasta viestintää kertomaan hyvistä näkymistä. Siihen asti voimme vain katsoa, kuinka naapurit rakentavat paikkakuntiensa mainetta Meripäivillä, Saimaan kylpyläalueilla, hiihto- ja urheilukeskuksilla sekä kokouskaupunkeina.

Keskustelu käy kovin pienissä ympyröissä täällä Kouvolassa. Todella mielenkiinnolla odotan matkailupuolen suurta suunnitelmaa, johon täällä on aiemmin viitattu. Sen on oltava paitsi paikallistason suunnitelma, myös valtakunnallisesti merkittävien vetovoimatekijöiden visio. Ja sitten on saatava liikkeelle todella merkittäviä rahoja niiden visioiden toteuttamiseen, jos mielimme kääntää matkailutulojen virran ja työpaikkojen kasvun hyvinvointia tuomaan.

En kuitenkaan ole vakuuttunut Kouvolan kaupungin tahdosta lähteä rohkeasti eteenpäin ja kyvystä vakuuttaa valtakunnan tason investoijat tänne tulemisesta. Jotenkin me pyörimme vain pienessä kyläliigassa huolimatta siitä, että olemme jo suurkaupunki.

On totta, että jokin höyryveturi ei saa mukaan enempää maksavia matkustajia kuin sen käyttökulut ovat, mutta tämän veturinkin luomaa näkyvyyttä tulisi osata hyödyntää jatkossa suurempanakin asiana. Ja urheiluseurojen jo luomaa näkyvyyttä voitaisiin hyödyntää myös voimakkaalla yhteistyöllä ja markkinoinnilla.

Nyt tuntuu että meillä ei ole kuin värikkäitä kuvia ja Tykkimäki. Verla on ihan mukava, mutta kävijämäärä on pieni. Yli sataan tuhanteen kävijään pitäisi päästä vuositasolla monessa kohteessa ja siinä sarjassa emme paini. Mistä siis saisimme kunnon vetoapua? Kuka luo todellisen magneetin ja hankkii siihen rahat? Kuka uskoo Kouvolaan?