Monimutkaisesta yksinkertaista

Yrittäjien arki on karua, ainakin jos uskoo monia julkaistuja kirjoituksia ja kuulemiani tarinoita.

-Olipa kerran lääkäri, joka olisi perustanut praktiikan ja työllistänyt muutaman kollegan sekä apulaisen. Halutulla liikepaikalla oli sopivat tilat, joita ei tarvitsisi remontoida juuri lainkaan. Homma kariutui siihen, että jokin tarkastaja esti tilojen käytön koska Siivouskomerosta Puuttui Lattiakaivo. Lääkärimme turhautui tehdyn työn mennessä hukkaan ja lähti Espanjaan golfaamaan.

– Suutari-kaimani Ilkka julkisti rajun kirjeensä verottajan suuntaan tässä päivänä muutamana. Emmehän tiedä todellisia taustoja, mutta verottajan kanssa ei leikitä.

– Olin taannoin jo parturin tuolissa kun sisään astui Kolme Poliisia. He nappasivat reipasta yrittäjää kainalosta ja sanoivat: ”Nyt tämä homma loppuu. Sinä kyllä tiedät miksi!”. Ja jättivät minut sinne tuoliin ihmettelemään.

Olisiko kansanedustajien jalkauduttava ihan oikeasti sieltä eduskunnasta todetakseen itse pullonkaulat yrittäjien ja myös kansalaisten arjessa. Varmasti muutama päivä oikeissa töissä voisi kuulua myös kansaedustajan tehtäviin. Olisivat kukin muutaman päivän taksvärkissä ja tekisivät huomioita elävästä elämästä. Nyt en tarkoita pelkkää hallitusta vaan koko kaartia, sillä kaikki puolueet ovat vuorollaan vastaamassa tämän maan määräysviidakosta. Verojen kanto on niin pyhä asia, ettei kukaan tahdo ottaa siitä selvää ja byrokraatit jatkavat tunnollista työtään. Alkoholilaki on tiukka jo kieltolain kumoamisen ajoilta eikä siitä jousteta ainakaan virastojen aloitteesta. EU-pukkaa uutta direktiiviä, jotka meillä kirjataan pilkun tarkasti ylös ja pohditaan omat tarkemmat tulkinnat siihen päälle. Tuontiautojen verotus on tästä oiva esimerkki eikä Tullia saa kukaan muuttamaan kantaansa. Lista on loputon koskien kaikkia yhteiskunnan toimintoja.

Laatujärjestelmiin kuuluu toimintojen auditointi eli ulkopuolinen katselmus. Tässä yhteydessä käydään ensin läpi sovitut prosessin pelisäännöt ja katsotaan miten niitä noudatetaan. Valveutunut auditoija ottaa myös kantaa tähän prosessiin ja tekee huomioita sen heikoista kohdista. Prosessin omistaja vastaa sitten laatimalla suunnitelman asioiden korjaamiseksi ja tehostamiseksi. Eikö tänä käytäntö voisi toimia myös julkisella puolella? Onhan meillä kuuluisa Valtion Talouden Tarkastusvirasto, mutta onko joku kuullut sen saaneen muutosta aikaan sinänsä ansiokkaiden raporttiensa tuloksena? Auditointi on sinänsä helppoa, sillä siinä käytetään ns. Punaista Lankaa. Otetaan prosessista vaikkapa yksi tilaus tai täytetty lomake, verrataan miten sen käyttö on ohjeistettu ja miten sitä käytetään. Seurataan siis lomaketta alusta loppuun ja tehdään siitä huomioita. Tätä kautta on helppo todeta onko kyseessä turha lomake tai toiminta vai onko se todella tarpeellinen. Väittäisin, että näin edeten muutama kansanedustaja saisi hyvän kuvan omasta erikoisalastaan käytännössä ja kannanotot voisivat olla puhujapöntössä erilaisia.

Tarvittaisiin siis reipasta Kaupunkilaisjärkeä ja muutaman vuoden yksinkertaistamiskuuria koko yhteiskunnassamme. Näin voitaisiin äkkiä huomata, että olemme säästäneet muutaman miljardin ja ihmisten elo helpottuisi. Siitä innostuneena jatkaisimme tehostamista päätyen 60 edustajan eduskuntaan ja virtuaalihallituksiin ilman puoluekantaa.

Kumpi ensin – tulorahoitus vai virat?

Palvelut määrittävät henkilöstötarpeen -kirjoituksen arviointiNyt totuus on avautunut. Kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäki on myöhäjunassa sisäistänyt, että palveluverkosta ei tehty poliittisia linjauksia yt-neuvottelujen pohjaksi. Siksi joudutaan käymään läpi toinen vaihe, jolloin käsitellään palvelurakenteeseen ja -verkkoihin, ulkoistuksiin sekä toimintojen lakkauttamisiin liittyvät asiat. (KS 7.11.)

Suomeksi henkilöstötarve tulee palveluista, laadusta ja tuotantotavasta. Samalla Lamminmäki myönsi, että palvelut määrittävät henkilöstötarpeen — ei konsultti.

Asko Vatanen, Kouvolasta kirjoitti näin

Kirjoitus on sinällään oikeilla jäljillä, mutta tätä kommentointiin Kokoomuksen aikaansaaman hallintobyrokratian luomaksi ongelmaksi. Kyllä tämä toimintatapa on ihan itse kuntapuolella kokoon keitetty. Vetureina kunnissa jylläävät suurpuolueet, joihin en lukisi Kokoomusta. On Kuntalakia, kunnan työntekijöiden monimutkaisia työehtoja,hankintalakia jne. Niiden taakse peittyy uskomaton määrä kiemuroita, joita tavallinen veronmaksaja ei voi käsittää koskaan. Vatasen kirjoitus on mielenkiintoinen osoitus tästä sotkuisesta vyyhdestä. Kunnathan ovat jo Ruotsin vallan ajoilta olleet hoitamassa ihmisten asioita lähellä olevan paikallistuntijana.Aikanaan ajateltiin, että valtio ei voi ohjata paikallista tuntemusta vaativia asioita. Siksi perustettiin kunnat niitä hoitamaan. Nyt kuntien tehtävämäärän ja asioiden monimutkaisuuden vuoksi tavallisen kansalaisen palveleminen on muisto vain. Nyt tavallista organisointia ei pysty tekemään! Palvelut edellä voidaan mennä kyllä, mutta raha antaa realiteetit. Jos on varaa vaan yhteen asiakaspalvelijaan, jätetään pomot pois. Niin yksinkertaista se on!

Mutta vyyhti on niin sekava, ettei meillä ole siihen mitään otetta. Siis meillä veronmaksajilla, jotka voimme vain varautua uusiin veronkorotuksiin.

Hankerahalla eläminen on arkipäivää

Suomessa elää melkoinen joukko väkeä, joka on työllistetty hankerahoilla. Siis ns. ilmaisella rahalla, jota ei tarvitse ansaita. Pitää vain osata perustella hanke  hyvin, täyttää kaavakkeet ja käynnistää hanke. Toki pitää raportoida hankkeen etenemisestä, mutta se on vähäinen vaiva. Ja kun hanke päättyy, käynnistetään uusi hanke.

Tukiviidakossa työskentelee 4400 työntekijää. Lisäksi 500 toimii tukihommissa erilaisten konsulttiyritysten kautta sekä 300 yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Järjestelmän palkkakulut ovat 350 miljoonaa euroa vuodessa. Kuntien osuus summasta on 250 miljoonaa. Mutta selvityksen mukaan todellisia kustannuksia on kaunisteltu.

Hankkeiden tulosten mittaus olisi tietysti maksajalle, siis veronmaksajalle, kiinnostava asia. Olisihan hyvä saada tietää mitä kaikkea hyvää hankkeella on saatu aikaan. Jo lähtövaiheessa pitäisi päästä oikein tenttaamaan hankkeen tavoitteista ja sitten voisivat halukkaat seurata  hankkeen etenemistä ja lopputuloksia. Huonolle hankkeen vetäjälle sanoisimme ei seuraavaa anomusta käsiteltäessä   ja käskisimme mennä välillä oikeisiin töihin.

Kätevintä on ohjata hankerahat keskitetysti.  Näitä työpaikkoja sanotaan kehitysyhtiöiksi, eikä niiden tarvitse tehdä julkisesti tiliä tekemisistään. Ne ovat vastuussa omalle hallitukselleen, jossa istuu pääasiassa toisia hankkeilla eläjiä. Saatetaan sinne kutsua joku demokraattisesti valittu valtuutettukin,  mutta suhteet siinäkin valinnassa pelaavat varmaan mukavasti.  Ja parhaille jatkoa havitteleville hankkeille perustetaan uusi yhtiö, johon hankkeen vetäjät siirtyvät. Näin syntyy automaatti, kun hankerahaa jakavat voivat myöntää rahaa edelleen perustetulle yhtiölle. Eipä tarvitse muutamaan vuoteen olla tekemisissä niinkin vaativan työn parissa, kuin asiakkaiden hankinta. Riittää, kun osaa käyttää hankerahaa.

Miksi hankerahaa sitten myönnetään niin monia satoja miljoonia Suomessa ja tuhansia miljardeja maailman laajuisesti? Eikö olisi mahdollista kohdentaa niitä rahoja tarkemmin ja valvoa tuloksia tarkemmin? Tokihan näin tehdään vaikkapa monissa kehitysmaahankkeissa. Saattaa siinä tietysti muutama heimopäällikkö sivussa rikastuakin.  Suomessa maaseudun Leader-toimintaryhmät ovat todella saaneet aikaan hyvää jälkeä, kun hanke on ollut hyvin kohdennettu ja sopiva vapaaehtoinen vetäjä on saatavilla. Mutta mitä isommaksi peli menee, sitä enemmin on kärkkyjiä ympärillä. Yritysmaailmaa tuntemattomia virkamiehiä on myös helppo houkutella hankkeisiin.

Kannattaisi siis ihan valtiotasolla pohtia, miten veronmaksajien rahoja voitaisiin säästää ja saada paremmin tuottamaan. Ja ennen kaikkea annettaisiin rehellisille yrittäjille tilaisuus ansaista leipänsä ihan omalla riskillään toimien.

Talous kasvaa – ei kasva

Suomi on kallis maa asua. Meillä on Euro-alueen kallein hintataso ja myös verotus. Kuitenkin verrataan Saksaa ja Suomea työnantajapuolen voimakkaassa lobbauksessa palkkojen laskemiseksi ja kilpailukyvyn nostamiseksi. Saksassahan hintataso on nyt vuoden 2005 EU-indeksillä mitattuna 103 kun se Suomessa on 125. Tämä indeksi mittaa kaikkea elämisen kulua, mutta pelkästään ruoka on Suomessa 20% kalliimpaa kuin Euromaissa.  Meillä on ollut paitsi hintojen, myös yllätys, yllätys – verojen kasvu kiivasta. Kun No_moneyvaltionverotus on laskenut on kunnallisverot kasvaneet huimasti, yli 66% viimeisten vuosien aikana. Johtuuko tämä kasvu sitten valtion toimista vai ei, niin maksajana ovat kuitenkin palkansaajat ja eläkeläiset. Se, mikä ei laske on julkisen sektorin paisuva kuluerä. Sehän on se pyhä asia, johon ei saa koskea monien suojamääräysten vuoksi. Kuntien työtä ei voi kilpailuttaa eikä tehostaa – ei voida kuin maksaa lisää.  Voidaan siis sanoa, että palkkojen nousu on ollut tarpeen, jotta on selviydytty edes jotenkin.

Tilastoharhaa käyttäen asiat saadaan näyttämään huonommalta kuin ne ovatkaan. Tilastokeskuksen mukaan vuoteen 2008 asti yhä isompi osa yritysten tuloista suuntautui muualle kuin palkkoihin. Laman tullessa palkat alkoivat saada isompaa osaa bruttokansantulosta, sillä palkat eivät jousta. Siis voittojen lasku muutti tätä suhdetta ja tekee sitä koko ajan laman jatkuessa. Mutta kyllä se tilasto siitä korjaantuu aikojen parantuessa. Tiesittekö, että palkkojen osuus bruttokansatuotteesta oli jopa 60% vuonna -91, mutta vain 48% vuonna 2010. Jotain muutosta siis on tapahtunut tulonjaossa.

Yrityksille voitot ovat tärkeitä ja niistäkin olisi pidettävä huoli. Voitoilla maksetaan investointeja, mutta myös annetaan tuloa sijoittajille. Yrittäjäkin katsoo, mistä tuloa tulee eniten. Oli miten oli,  tuloerojen kasvu yhä jatkuu.Siinä taas verrataan eniten ansaitsevien porukkaa vastaan vähiten ansaitsevat. Eli pääomatulo vastaan palkkatulo.  Kaikki siis löytävät argumenttinsa keskusteluun siitä, mitä pitäisi tehdä.

Koska kuulun kuitenkin siihen porukkaan, joka uskoo palkkojen lisäyksen lisäävän myös kulutusta, olisin maltillisen yleisen korotuksen kannalla. Useimmat ekonomistit tukevat ajatusta, että vähän ansaitsevien tuloista suurempi osa menee kulutukseen ja eniten ansaitsevien kulutus ei juuri tulojen noustessa kasva. Siis palkkojen nosto ruokkii taloutta ja tietysti verolaaria. Jos taas alennetaan palkkoja ja siirretään tuottoja voittoihin, laskee bruttokansantuote, kulutus laskee ja pyörät hidastuvat. Vienti saattaa tällöin kasvaa ja joillakin tahoilla pääomat löytävät omistajansa.  On kuitenkin löydettävä tasapaino vaikka hitaan kasvun puolelta. Nyt joku tietysti sanoo, että eihän kasvua voi olla aina. Siihen pitää kuitenkin hallitusti pyrkiä ja ottaa laskut sitten vastaan säästöillä.  Jokaisen pitää joustaa tässä pelissä.

Sarjassamme ”Etsitäänpä uusia tuloja”

Kiinteistövero ja tasausjärjestelmä

Kouvola vastustaa kiinteistöveron jättämistä pois verotulojen tasausjärjestelmästä ja sanoo meistä tulevan sen myötä suurimpia verontasauksen maksajia 1.1 M euron maksuilla. Voiko joku perustella miksi näin?

Sillä samaan aikaan Kouvola, joka on tunnetusti kolmanneksi suurin mökkikunta saa isot verotulot mökkiläisiltä, jotka asuvat muualla eivätkä käytä palvelujamme. Kun kiinteistövero poistuu laskennallisesta verotulosta pitäisi kaiken järjen mukaan laskennnallinen, mutta ei todellinen verotuotto laskea ja niin ollen meistä tulla laskennallisesti pienituloisempi?

Korjataanko vertailurajaa alaspäin vain miten tämä toimii? Meillä ei ainakaan ole varaa nostaa kiinteistöveroja, koska ne ovat jo tapissaan. Miedän pitäisi siis hyötyä tästä ja jopa pystyä kaavoittamalla uusia alueita saamaan uusia asukkaita ja sitä kautta verotuloja.  Yleisesti himoittua ydinvoimalaa ei taideta saada veronmaksajaksi.
Tässä Valtiontalouden tarkastusviraston käsitys asiasta:

Tasausvähennys ja tasauslisä perustuvat kunnan laskennallisiin, ei todellisiin verotuloihin. Siksi kunnan veroprosentin valinta ei vaikuta tasauslisän tai -vähennyksen suuruuteen. Sen sijaan uudistus vaikuttaa kuntien kannustimiin kehittää veropohjaansa. Ajatus on seuraava: nykyjärjestelmässä kiinteistöveropohjan kasvu lisää kunnan verotuloja, mutta kasvattaa samalla laskennallista verotuloa. Kun laskennallinen verotulo kasvaa, tasausvähennys suurenee tai tasauslisä pienenee. Kunta siis menettää verotulon kasvun kokonaan tai osittain riippuen mm. siitä, onko kunta tasausrajan ylä- vai alapuolella.

Tasausjärjestelmä heikentää kuntien kannustimia hyvään toimintaan. Kunnan palvelujen laatu ja verojen suuruus vaikuttavat asuntojen ja tonttien hintoihin kunnassa. Tehoton ja verorahoja haaskaava toiminta voi laskea tonttien verotusarvoja. Vastaavasti jos kunta tehostaa toimintaansa ja pystyy samoilla verotuloilla tuottamaan parempia palveluita kuin aikaisemmin, kunnasta tulee halutumpi paikka asua. Tällöin asuntojen hintataso kunnassa nousee, mikä heijastuu ajan myötä tonttien verotusarvoihin. Hyödyt tonttien verotusarvojen noususta valuvat kuitenkin muihin kuntiin tasausjärjestelmän kautta.