Hankerahalla eläminen on arkipäivää

Suomessa elää melkoinen joukko väkeä, joka on työllistetty hankerahoilla. Siis ns. ilmaisella rahalla, jota ei tarvitse ansaita. Pitää vain osata perustella hanke  hyvin, täyttää kaavakkeet ja käynnistää hanke. Toki pitää raportoida hankkeen etenemisestä, mutta se on vähäinen vaiva. Ja kun hanke päättyy, käynnistetään uusi hanke.

Tukiviidakossa työskentelee 4400 työntekijää. Lisäksi 500 toimii tukihommissa erilaisten konsulttiyritysten kautta sekä 300 yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Järjestelmän palkkakulut ovat 350 miljoonaa euroa vuodessa. Kuntien osuus summasta on 250 miljoonaa. Mutta selvityksen mukaan todellisia kustannuksia on kaunisteltu.

Hankkeiden tulosten mittaus olisi tietysti maksajalle, siis veronmaksajalle, kiinnostava asia. Olisihan hyvä saada tietää mitä kaikkea hyvää hankkeella on saatu aikaan. Jo lähtövaiheessa pitäisi päästä oikein tenttaamaan hankkeen tavoitteista ja sitten voisivat halukkaat seurata  hankkeen etenemistä ja lopputuloksia. Huonolle hankkeen vetäjälle sanoisimme ei seuraavaa anomusta käsiteltäessä   ja käskisimme mennä välillä oikeisiin töihin.

Kätevintä on ohjata hankerahat keskitetysti.  Näitä työpaikkoja sanotaan kehitysyhtiöiksi, eikä niiden tarvitse tehdä julkisesti tiliä tekemisistään. Ne ovat vastuussa omalle hallitukselleen, jossa istuu pääasiassa toisia hankkeilla eläjiä. Saatetaan sinne kutsua joku demokraattisesti valittu valtuutettukin,  mutta suhteet siinäkin valinnassa pelaavat varmaan mukavasti.  Ja parhaille jatkoa havitteleville hankkeille perustetaan uusi yhtiö, johon hankkeen vetäjät siirtyvät. Näin syntyy automaatti, kun hankerahaa jakavat voivat myöntää rahaa edelleen perustetulle yhtiölle. Eipä tarvitse muutamaan vuoteen olla tekemisissä niinkin vaativan työn parissa, kuin asiakkaiden hankinta. Riittää, kun osaa käyttää hankerahaa.

Miksi hankerahaa sitten myönnetään niin monia satoja miljoonia Suomessa ja tuhansia miljardeja maailman laajuisesti? Eikö olisi mahdollista kohdentaa niitä rahoja tarkemmin ja valvoa tuloksia tarkemmin? Tokihan näin tehdään vaikkapa monissa kehitysmaahankkeissa. Saattaa siinä tietysti muutama heimopäällikkö sivussa rikastuakin.  Suomessa maaseudun Leader-toimintaryhmät ovat todella saaneet aikaan hyvää jälkeä, kun hanke on ollut hyvin kohdennettu ja sopiva vapaaehtoinen vetäjä on saatavilla. Mutta mitä isommaksi peli menee, sitä enemmin on kärkkyjiä ympärillä. Yritysmaailmaa tuntemattomia virkamiehiä on myös helppo houkutella hankkeisiin.

Kannattaisi siis ihan valtiotasolla pohtia, miten veronmaksajien rahoja voitaisiin säästää ja saada paremmin tuottamaan. Ja ennen kaikkea annettaisiin rehellisille yrittäjille tilaisuus ansaista leipänsä ihan omalla riskillään toimien.

Advertisement

Vienti olisi avainasemassa, jos osattaisiin panostaa

Oheisessa kirjoituksessa haluan kommentoida KS:n pääkirjoitusta 11.4.2013. Tätä keskustelua käydään ”ylemmällä tasolla” ja komissio patistaa Suomeakin avautumaan. Osaaminen on monesti pienestä kiinni ja vaatii vain rohkeutta lähteä liikkeelle. Valtion ja kunnan rooli on avustaa sen sijaan, että hukataan voimia paikalliseen puuhasteluun.

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide—P%C3%A4%C3%A4kirjoitukset/2013/04/11/Vienti+on+kasvun+avain/2013215511663/67

Katso artikkeli ja kommenttini Kouvolan Sanomissa oheisesta linkistä:

Puurakentamisen ihme

Joku pitää keskustelua hengissä paikallisessa aviisisissa, mutta muuten on hiljaiseloa. Työpaikkojen tulvaa odotellessa tässä muutamat pohdinnat:
Asiasta on tällä nyt vaahdottu jo muutaman vuoden. Missä ovat luvatut työpaikat? Koska kyse ei ole siitä, etteikö puu materiaalina olisi Suomen ykkönen talojen  rakennusaineena, täytyy muussa siihen läheisesti liittyvässä tekemisessä olla jotain vikaa.  Seuravassa muutama tärkeä asia, jotka puuttuvat puuelementti-tehtailijoiden (niitähän ne ovat) konseptista:

Otsikolla markkinavoimat  ja byrokratia
a)  Taloyhtiöt eivät tule helposti päättämään 1000-1400 €/asunto-m2 maksavaa ulkokuorisaneerausta puuelementeillä, kun päälle tulee vielä putkiremontti. Saneeraushanketta on siis vaikea saada suomalaisen yhtiömallisen päätäntärakenteen vuoksi. Ruotsissa riittää vuokrataloja, joiden saneraaus onnistu isännöitsijän päätöksellä.

b) Koska betonielementtejä ei voi juurikaan hyödyntää, vain runko on ainoa mikä kannattaa jättää 70-luvun taloista pystyyn.

c) Talon runko taas on vain noin neljännes rakentamisen arvosta, joten taitaa olla paras laittaa nurin vaan.

d) kaupungin vuokrataloa voisi alkaa saaneerata puuelementeillä. Mutta ehkä sielläkin pitää esittää kannattavuuslaskelmat ennen rahojen myöntämistä?

Eli rahallisesti puuelementti häviää päätösketjussa normaalille putkiremontille taloyhtiön korjausta suunniteltaessa.  Vaihtoehtoina tarjolla olevista saaneerausmuodoista energiatehokkus saadaan kohtuulliseksi ikkunat ja ovet uusimalla, lämmitysjärjestelmän saaneeraamisella, ilmanvaihdon uusimisella., sekä saneeraamalla ulkovuori eristämällä  se villalla ja pinnoittamalla levyllä. Tässä hintavertailussa puuelementin tuomat edut putoavat toiseksi, sillä kaikki mainitut hommat on joka tapauksessa tehtävä. Ellei konseptia sitten osata myydä jollain ylivoimaisella tavalla. Onko tämä konsepti jo kirkkaana esillä myyntiesitteissä ja markkinointimateriaaleissa?

Otsikolla byrokratia ja määräykset

a) Uusien aluiden kaavoitus  on toivottoman hidasta kaupungeissa.

b) Sopivan maan hankinta ilman grynderin välistävetoa on vaikea yhtälö. Kaupunkien johdossa on perinteisesti ollut rakentajien edustajia. Maan käytön eturistiristiidat ovat ilmeiset.

c) määräysviidakko tuhoaa loput yritykset saada puukerrostalot pystyyn

Otsikolla missä asiakkaat?

a) Ekologisesti ajattelevia asiakkaita ei saa helpolla investoimaan kallimpiin, nariseviin puukerrostaloihin, kuin ehkä Helsingissä.

b) rakentamaan ei nykyään aleta, ennen kuin 2/3 asunnoista on myyty. Se hidastaa, ellei sitten kaupunki osta asuntoja?

Otsikolla entä kilpailu?

Kilpaijoita löytyy puurakentamisen parista. Stora Enso mm. tarjoaa kokonaispakettia puurunkoineen. Lienevät pitkällä kun arkkitehtien suunnitelupöydiltä löytyy Puu-Bo-talokonseptille myönnetty jaettu ykkössija Kouvolan E2-puurakentamiskilpailussa.

Tutustutaan vaikka Koskisen Oy:n TES (timber based element system) esitteisiin, joiden perusteella näkyy puuelementtituotteita löytyvän muiltakin.

Puurakentamiseen uskotaan innovaatiotasolla tehtyjen koekohteiden perusteella. Kauanko kestää rakentamisen esteiden poistaminen käytännössä?

Entä muu rakentamistapa sitten? Vaihtoehtoisena perinteinen betonielementtirakentaminen vie merkittävän osan markkinoista.

Otsikolla kouluttamista karsitaan ja virolainen työvoima

a) valtiovalta karsii koulutusta rankalla kädellä myös Kouvolassa.

b) rakentajat ovat lähteneet käyttämään ulkomaista työvoimaa ihan sen edullisuuden vuoksi. Jääkö nuorelle, koulutetulle rakentajalle tilaa? Tekeekö valtiovalta, ammattiliitot sen eteen töitä?

Otsikolla miten kannattaisi siis edetä?
Ei pidä alkaa kouluttaa ja tehdä elementtejä ennen kuin em. asiat on ratkaistu. Jos on edelläkävijä, saattaa saada koko potin – ajatellaan.

Mutta:
a) kaupungilla ei ole osaamista tässä rakentamisen kokonaisuudessa
b) on valittu konsultit, joiden konsepti ei yllä Voikkaan siltaa pidemmälle
c) ei kaupungin kuulu tehdäkään perustavaa laatua olevaa rakennemuutosta korjaus- ja uudisrakentamisen maailmaan
d) puukerrostaloja on yksin kappalein jo siellä täällä.

Osaamista olisi saada niistä koottua tieto yhteen ja alkaa painaa valtiovallan suuntaan määräysviidakon ja kaavoittamismääräysten keventämistä. Siihen lisättynä kaupungin tukeman yhtiön toiminta em. alueilla niin, ettei astuta kilpailulain rajoitusten sisäpuolelle.

Melko vaikealta kuullostaa, ainakin minusta.

Talous kasvaa – ei kasva

Suomi on kallis maa asua. Meillä on Euro-alueen kallein hintataso ja myös verotus. Kuitenkin verrataan Saksaa ja Suomea työnantajapuolen voimakkaassa lobbauksessa palkkojen laskemiseksi ja kilpailukyvyn nostamiseksi. Saksassahan hintataso on nyt vuoden 2005 EU-indeksillä mitattuna 103 kun se Suomessa on 125. Tämä indeksi mittaa kaikkea elämisen kulua, mutta pelkästään ruoka on Suomessa 20% kalliimpaa kuin Euromaissa.  Meillä on ollut paitsi hintojen, myös yllätys, yllätys – verojen kasvu kiivasta. Kun valtionverotus on laskenut on kunnallisverot kasvaneet huimasti, yli 66% viimeisten vuosien aikana. Johtuuko tämä kasvu sitten valtion toimista vai ei, niin maksajana ovat kuitenkin palkansaajat ja eläkeläiset. Se, mikä ei laske on julkisen sektorin paisuva kuluerä. Sehän on se pyhä asia, johon ei saa koskea monien suojamääräysten vuoksi. Kuntien työtä ei voi kilpailuttaa eikä tehostaa – ei voida kuin maksaa lisää.  Voidaan siis sanoa, että palkkojen nousu on ollut tarpeen, jotta on selviydytty edes jotenkin.

Tilastoharhaa käyttäen asiat saadaan näyttämään huonommalta kuin ne ovatkaan. Tilastokeskuksen mukaan vuoteen 2008 asti yhä isompi osa yritysten tuloista suuntautui muualle kuin palkkoihin. Laman tullessa palkat alkoivat saada isompaa osaa bruttokansantulosta, sillä palkat eivät jousta. Siis voittojen lasku muutti tätä suhdetta ja tekee sitä koko ajan laman jatkuessa. Mutta kyllä se tilasto siitä korjaantuu aikojen parantuessa. Tiesittekö, että palkkojen osuus bruttokansatuotteesta oli jopa 60% vuonna -91, mutta vain 48% vuonna 2010. Jotain muutosta siis on tapahtunut tulonjaossa.

Yrityksille voitot ovat tärkeitä ja niistäkin olisi pidettävä huoli. Voitoilla maksetaan investointeja, mutta myös annetaan tuloa sijoittajille. Yrittäjäkin katsoo, mistä tuloa tulee eniten. Oli miten oli,  tuloerojen kasvu yhä jatkuu.Siinä taas verrataan eniten ansaitsevien porukkaa vastaan vähiten ansaitsevat. Eli pääomatulo vastaan palkkatulo.  Kaikki siis löytävät argumenttinsa keskusteluun siitä, mitä pitäisi tehdä.

Koska kuulun kuitenkin siihen porukkaan, joka uskoo palkkojen lisäyksen lisäävän myös kulutusta, olisin maltillisen yleisen korotuksen kannalla. Useimmat ekonomistit tukevat ajatusta, että vähän ansaitsevien tuloista suurempi osa menee kulutukseen ja eniten ansaitsevien kulutus ei juuri tulojen noustessa kasva. Siis palkkojen nosto ruokkii taloutta ja tietysti verolaaria. Jos taas alennetaan palkkoja ja siirretään tuottoja voittoihin, laskee bruttokansantuote, kulutus laskee ja pyörät hidastuvat. Vienti saattaa tällöin kasvaa ja joillakin tahoilla pääomat löytävät omistajansa.  On kuitenkin löydettävä tasapaino vaikka hitaan kasvun puolelta. Nyt joku tietysti sanoo, että eihän kasvua voi olla aina. Siihen pitää kuitenkin hallitusti pyrkiä ja ottaa laskut sitten vastaan säästöillä.  Jokaisen pitää joustaa tässä pelissä.

Kommenttini Vesa Vainion kirjoitukseen KS:ssa

Ei voi muuta kuin toivoa, että uusi kaupunginhallitus ottaa selkeän linjan kaikkeen rahankäytttöön ja toiminnan valvontaan. Tavoitteellisuus, hyvät suunnitelmat ja seuranta tulisi olla aina määriteltynä ja isommille hankkeille pitäisi nimetä ammattitaitoinen ja vastuunsa tunteva ohjausryhmä. Avoimuus on valttia ja usein on myönnettävä epäonnistuminenkin. Onhan niin, että asiakkaan ehdottama hanke onnistuu suhteessa 1/20, mutta asiantuntijoiden itsensä aloittamat hankeet saavat markkinat innostumaan vain suhteessa 1/100. On siis hyvin todennäköistä, että monenlaista ideaa on kokeiltava ja tunnusteltava, jotta saadaan tuloksia. Joten näitä juttuja pitää olla menossa monia, joista vain lupaavimmat viedään loppuun. Ja parhaat tekijät löytyvät kuitenkin kaupungin yrittäjien joukosta- siispä enemmin tätä väkeä vastuuseen tuloksen teosta ja kaupungin rooliksi hankkeiden tukeminen.

Aletaan siis ottaa opiksi näistä asioista ja laaditaan tavoitteelliset ja yksinkertaiset toimintaohjeet hankkeiden seulomiseen ja arviointiin. Innovatiivisuus on arvo sisänsä ja byrokratian ei saa antaa sitä tuhota. Mutta jossain menee raja ja se meidän on itse asetettava. Tulos tai ulos – on yksityispuolella selkeä toimintatapa.

Vastaukseni Mika A. Väyryselle keskustelussa Woodinnosta 22.10.12

 

Puurakentamisen kehittämisen sijaan yrittäjien pitäisi luoda Kouvolassa toimivia urakointiryhmiä, jotka pystyvät toteuttamaan hankkeet tehokkaasti. Siitä syntyy säästö ja kilpailuetu.

Vahinko vaan, että heti ensimmäisessä tarjotussa hankkeessa homma karahti kiville kun olisi pitänyt alkaa kilpailuttamaan hanketta. Kaupungin toimintavoilla tämä ei voi menestyäkään. Mutta jos tämän kaltainen tuote osataan paketoida kannattavasti, voisi se oikealla markkinoinnilla lähteäkin kehittymään ja osaamista alkaisi keskittymään alueelle. Tehtaan tekemiseen ja hallien pakkotäyttämiseen sen sijaan ei pidä ensin keskittyä.

Siis kaupungin hommiahan nämä eivät ole. Rahoituksen etsiminen, tilojen tarjoaminen, työvoiman koulutus, kaavoitus, jne kuuluvat kaupungille, ei yrittämiseen sotkeutuminen. Jos kaupunki tarjoaa sen lisäksi pari kohdetta kilpailutettavaksi (siis muut rakennustavat saavat tulla myös tarjomaan vaihtoehtojaan), pääsee yrityskeskittymä testaamaan oman puurakentamisen vaihtoehtonsa kilpailukykyä ja voi koettaa hioa toimintamalliaan. Elementtien valmistajia löytyy alueelta yllin kyllin, kunhan mallit on tehty ja testattu. Työllisyyttä siis syntyy näiden alihankkijoiden kautta. Puunkäytön lisääminen mahdollistaa hyvän sahatavaran tuottajien pärjäämisen. Ilmastointi- ja sähkötöitä syntyy jne.

Kannatan tällaisen yrityskeskittymän tukemista kaikilla hyväksytyillä tavoilla. Muuta rakennustavat saavat tietysti lähteä samaan kisaan mukaan. Konsultteja ei tarvita juurikaan tässä kisassa. Kaupungin omassa organisaatiossa tulisi olla rahoituksen hankinnan asiantuntemusta tarjolla.

Näin se homma etenee.

 

Elinkeinotoimi on surkeassa tilassa

Näinhän olen kirjoituksissani Kouvolan Sanomissa todennut jo kahden vuoden ajan. Nyt konsultti Jari Aho (KS 14.10) toteaa sen, minkä jokainen kansalainenkin on pystynyt havaitsemaan seuratessaan kaupungin hankkeita. Pahaa pelkään, että kyseiset toteamukset maksavat kaupungille 2-300.000 euroa jälleen kerran, kun ilmaisia neuvojakin olisi ollut saatavilla. On suorastaan kummallista lukea aivan kuin omia kirjoituksiaan konsultin todetessa, että yrityslähtöisyys puuttuu, Kinnon asema elinkeinotoimen kilpailijana on outo, liian tiukka kilpailulain tulkinta on syytä unohtaa ja niin edelleen.

Voi hyvää päivää sentään. Mistä näitä virkamiehiä oikein sikiää? Miksi ei osata tehdä niitä asioita, jotka kaupungille kuuluvat eikä lähteä seikkailemaan yrittäjäksi? Ei olisi tarvinnut tehdä asiasta liian vaikeaa vaan lähteä yrittäjien luokse, kuten Tomi Hautala toteaa kommentissaan.  Ja kaikkeen selvittelyyn haetaan konsultteja. Tämä selvitys lienee tilattu putsaamaan pöytää, kun siihen eivät omat resurssit kykene. Aimo Ahti on esimerkiksi saanut hyvin oudon aseman elinkeinotoimen vetäjänä, kun  samalla palkataan kehitysjohtaja Posti ja annetaan Kinnon kitua omissa pikku ympyröissään. Tehottomuus paistaa kauas ja miljoonat valuvat Kankkulan Kaivoon. Vai miksi Kinnon saa vain puolet kehittämiseen suunnatuista n. 5 miljoonasta? Mihin menevät loput rahat? Onko tilien tarkastaminen lopulta ainoa keino saada selville kaikkien laskujen  osoitteet? Vesa Vainion yritystä saada selville jotain tästä sotkusta pitää kunnioittaa.

Kinnokin voisi tehdä asioita yrityslähtöisesti, eikä vetäytyä virkanmiesmäiseen toimintaan. En voi ymmärtää, miksi ei voida luoda suoraa yhteyttä yrittäjiin jalkautumalla heidän luokseen. Samalla saataisiin aikaan lähtökohdat yrittäjälähtöisille hankkeille, joissa ihan oikeasti tuettaisiin kouvolalaisia yrittäjiä. Asiat olisi voinut pilkkoa niin pieniin osiin, että ne voisi käsittää ja konkretisoida työpaikoiksi asti. Mutta siellä tilataan 300.000 euron selvityksiä matkailun suuntaviivoiksi konsulteilta, kun olisi ollut ilmaisia neuvojakin pöydässä jo valmiina ihan samalla pohjalla.  Konsultteja on monia mutta vain harva kykenee oikeasti jalkautumaan asiakaskuntansa pariin tai asettumaan heidän asemaansa.  Vain tällainen konsulttityö on hintansa väärti. Kaikki käytettävissä olevat varat olisi saatava suunnattua työllistäviin kohteisiin ja turvauduttava ihan tavalliseen kaupunkilaisjärkeen (oma sovellukseni). Jos kaupungilla ei ole laittaa töihin liiketoiminnan käytäntöä tuntevia ja sellaiseen kyeneviä henkilöitä, on pantava koko porukka lomautuksen ja irtisanomisuhan alle. Halvemmaksi tulisi sekin, että pantaisiin porukat pitkälle ruskaretkelle Lappiin kaupungin piikkiin.

Elinkeinotoimen uudistus on ollut minun työlistallani  ensimmäisenä, eikä se sieltä näköjään mihinkään putoa. Sen verran oman arvon tuntoisia johtajia täällä riittää, ettei tätä sotkua ihan äkkiä selvitetä. Me tarvitsemme verotuloja ja niitä tuovat pääasiassa työssä käyvät veronmaksajat.  Kaikki muu räpeltäminen on nyt turhaa rahan haaskausta.

Terveen kilpailun edistämistä

Työ- ja elinkeinoministeriö – Hallituksen iltakoulu linjasi terveen kilpailun edistämistä.

Tähän kannattaa tutustua myös Kouvolassa! Ollaanko kaikessa toimittu kilpailua sallivasti ja annettu mahdollisuus myös yksityisille yrittäjille? Ovatko kaikki yrittäjät vapaassti mukana kaupungin johtamissa hankkeissa?

Koska monesti voidaan joutua liikaa yksityisen yrittämisen puolelle, pitäisi kaupungin toimia pikemminkin edistäjänä kuin yrittäjänä.

Elinkeinotoimi uusiksi

Onko järkeä tuhlata rahaa näin? Montako sairaspetiä saisi tälläkin rahalla? Selvitysten mukaan hyötysuhde on olematon:

Tukiviidakossa 4400 työntekijää

Suomalainen yrityspalvelujärjestelmä todetaan selvityksessä raskaaksi. Erityisesti kuntasektori on suuri ja toimijoita on runsaasti.

Yrityspalveluissa työskentelee kaikkiaan 4 400 työntekijää. Heistä 1 200 saa palkkansa valtiolta. Kunnat työllistävät suoraan 2 400 henkilöä ja vielä 500 välillisesti erilaisten konsulttiyritysten kautta. Lisäksi yrityspalvelutehtäviä hoitaa 300 henkilöä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kautta.

Yrityspalvelujärjestelmän palkkakulut ovat 350 miljoonaa euroa vuodessa. Kuntien osuus summasta on 250 miljoonaa. Mutta selvityksen mukaan todellisia kustannuksia on kaunisteltu.