Woodinno-dokumenttien salassapito on iso pettymys

Kouvolan kaupunginhallituksen päätös pitää Woodinno-asiakirjat salaisina on mielestäni isku vasten kunnallista avointa tiedonsaantia. Periaatteessa ei ole kyse vain Woodinnosta vaan kaikesta liiketoiminnasta, johon kaupunki ryhtyy. Valtuusto etääntyy näin yhä kauemmas virkamiesten päätöksen teosta ja näin demokratia vähenee. Tämä yksityiseen yrittämiseen siirtyminen ja sitä kautta salassapito on ollut havaittavissa monissa muissakin kaupungeissa. Tämä tapa toimia lisääntyy varmasti mm. leasing-sopimusten tullessa käyttöön. Samaan aikaan kuntalain 29 pykälän henki avoimesta tiedon saannista hautautuu kuntalaisten ulottumattomiin.

Olemme mielestäni siirtymässä yhä kauemmas Kouvolan imagolle sopivasta, avoimesta ja ystävällisestä Kouvolasta. Suuntana on pikemminkin virkamiesten Kouvola ja demokratian hautausmaa. Julkisten palvelujen leikkausten alla saamme siis kyyhöttää hiljaa ja toivoa, ettei isku satu meidän kohdallemme. Avoin keskustelu kansalaisten tarpeista, kaupungin kehitysmahdollisuuksista ja realistisesta kasvuun satsaamisesta saa jäädä leikkauslistojen alle. Tehottoman elinkeinotoiminnan jatkaessa ponnettomia yrityksiään saada aikaan todellisia, hankerahoista riippumattomia työpaikkoja, joudumme ilmeisesti myös kasvattamaan kaupungin verotuloja äyrejä nostamalla. Onhan kaikki esitetyt suunnitelmat tehty yhä laskevan väestömäärän ja vähenevien työpaikkojen pohjalta. Siinä ei maailmantalouden orastavaa kasvua oteta tosissaan vaan oletetaan kaiken menevän yhä huonompaan suuntaan.

Olen kaupungin asukkaana pettynyt tähän toimintaan.

Ilkka Mäkijärvi, Valkeala

Puurakentamisen ihme

Joku pitää keskustelua hengissä paikallisessa aviisisissa, mutta muuten on hiljaiseloa. Työpaikkojen tulvaa odotellessa tässä muutamat pohdinnat:
Asiasta on tällä nyt vaahdottu jo muutaman vuoden. Missä ovat luvatut työpaikat? Koska kyse ei ole siitä, etteikö puu materiaalina olisi Suomen ykkönen talojen  rakennusaineena, täytyy muussa siihen läheisesti liittyvässä tekemisessä olla jotain vikaa.  Seuravassa muutama tärkeä asia, jotka puuttuvat puuelementti-tehtailijoiden (niitähän ne ovat) konseptista:

Otsikolla markkinavoimat  ja byrokratia
a)  Taloyhtiöt eivät tule helposti päättämään 1000-1400 €/asunto-m2 maksavaa ulkokuorisaneerausta puuelementeillä, kun päälle tulee vielä putkiremontti. Saneeraushanketta on siis vaikea saada suomalaisen yhtiömallisen päätäntärakenteen vuoksi. Ruotsissa riittää vuokrataloja, joiden saneraaus onnistu isännöitsijän päätöksellä.

b) Koska betonielementtejä ei voi juurikaan hyödyntää, vain runko on ainoa mikä kannattaa jättää 70-luvun taloista pystyyn.

c) Talon runko taas on vain noin neljännes rakentamisen arvosta, joten taitaa olla paras laittaa nurin vaan.

d) kaupungin vuokrataloa voisi alkaa saaneerata puuelementeillä. Mutta ehkä sielläkin pitää esittää kannattavuuslaskelmat ennen rahojen myöntämistä?

Eli rahallisesti puuelementti häviää päätösketjussa normaalille putkiremontille taloyhtiön korjausta suunniteltaessa.  Vaihtoehtoina tarjolla olevista saaneerausmuodoista energiatehokkus saadaan kohtuulliseksi ikkunat ja ovet uusimalla, lämmitysjärjestelmän saaneeraamisella, ilmanvaihdon uusimisella., sekä saneeraamalla ulkovuori eristämällä  se villalla ja pinnoittamalla levyllä. Tässä hintavertailussa puuelementin tuomat edut putoavat toiseksi, sillä kaikki mainitut hommat on joka tapauksessa tehtävä. Ellei konseptia sitten osata myydä jollain ylivoimaisella tavalla. Onko tämä konsepti jo kirkkaana esillä myyntiesitteissä ja markkinointimateriaaleissa?

Otsikolla byrokratia ja määräykset

a) Uusien aluiden kaavoitus  on toivottoman hidasta kaupungeissa.

b) Sopivan maan hankinta ilman grynderin välistävetoa on vaikea yhtälö. Kaupunkien johdossa on perinteisesti ollut rakentajien edustajia. Maan käytön eturistiristiidat ovat ilmeiset.

c) määräysviidakko tuhoaa loput yritykset saada puukerrostalot pystyyn

Otsikolla missä asiakkaat?

a) Ekologisesti ajattelevia asiakkaita ei saa helpolla investoimaan kallimpiin, nariseviin puukerrostaloihin, kuin ehkä Helsingissä.

b) rakentamaan ei nykyään aleta, ennen kuin 2/3 asunnoista on myyty. Se hidastaa, ellei sitten kaupunki osta asuntoja?

Otsikolla entä kilpailu?

Kilpaijoita löytyy puurakentamisen parista. Stora Enso mm. tarjoaa kokonaispakettia puurunkoineen. Lienevät pitkällä kun arkkitehtien suunnitelupöydiltä löytyy Puu-Bo-talokonseptille myönnetty jaettu ykkössija Kouvolan E2-puurakentamiskilpailussa.

Tutustutaan vaikka Koskisen Oy:n TES (timber based element system) esitteisiin, joiden perusteella näkyy puuelementtituotteita löytyvän muiltakin.

Puurakentamiseen uskotaan innovaatiotasolla tehtyjen koekohteiden perusteella. Kauanko kestää rakentamisen esteiden poistaminen käytännössä?

Entä muu rakentamistapa sitten? Vaihtoehtoisena perinteinen betonielementtirakentaminen vie merkittävän osan markkinoista.

Otsikolla kouluttamista karsitaan ja virolainen työvoima

a) valtiovalta karsii koulutusta rankalla kädellä myös Kouvolassa.

b) rakentajat ovat lähteneet käyttämään ulkomaista työvoimaa ihan sen edullisuuden vuoksi. Jääkö nuorelle, koulutetulle rakentajalle tilaa? Tekeekö valtiovalta, ammattiliitot sen eteen töitä?

Otsikolla miten kannattaisi siis edetä?
Ei pidä alkaa kouluttaa ja tehdä elementtejä ennen kuin em. asiat on ratkaistu. Jos on edelläkävijä, saattaa saada koko potin – ajatellaan.

Mutta:
a) kaupungilla ei ole osaamista tässä rakentamisen kokonaisuudessa
b) on valittu konsultit, joiden konsepti ei yllä Voikkaan siltaa pidemmälle
c) ei kaupungin kuulu tehdäkään perustavaa laatua olevaa rakennemuutosta korjaus- ja uudisrakentamisen maailmaan
d) puukerrostaloja on yksin kappalein jo siellä täällä.

Osaamista olisi saada niistä koottua tieto yhteen ja alkaa painaa valtiovallan suuntaan määräysviidakon ja kaavoittamismääräysten keventämistä. Siihen lisättynä kaupungin tukeman yhtiön toiminta em. alueilla niin, ettei astuta kilpailulain rajoitusten sisäpuolelle.

Melko vaikealta kuullostaa, ainakin minusta.

Talous kasvaa – ei kasva

Suomi on kallis maa asua. Meillä on Euro-alueen kallein hintataso ja myös verotus. Kuitenkin verrataan Saksaa ja Suomea työnantajapuolen voimakkaassa lobbauksessa palkkojen laskemiseksi ja kilpailukyvyn nostamiseksi. Saksassahan hintataso on nyt vuoden 2005 EU-indeksillä mitattuna 103 kun se Suomessa on 125. Tämä indeksi mittaa kaikkea elämisen kulua, mutta pelkästään ruoka on Suomessa 20% kalliimpaa kuin Euromaissa.  Meillä on ollut paitsi hintojen, myös yllätys, yllätys – verojen kasvu kiivasta. Kun No_moneyvaltionverotus on laskenut on kunnallisverot kasvaneet huimasti, yli 66% viimeisten vuosien aikana. Johtuuko tämä kasvu sitten valtion toimista vai ei, niin maksajana ovat kuitenkin palkansaajat ja eläkeläiset. Se, mikä ei laske on julkisen sektorin paisuva kuluerä. Sehän on se pyhä asia, johon ei saa koskea monien suojamääräysten vuoksi. Kuntien työtä ei voi kilpailuttaa eikä tehostaa – ei voida kuin maksaa lisää.  Voidaan siis sanoa, että palkkojen nousu on ollut tarpeen, jotta on selviydytty edes jotenkin.

Tilastoharhaa käyttäen asiat saadaan näyttämään huonommalta kuin ne ovatkaan. Tilastokeskuksen mukaan vuoteen 2008 asti yhä isompi osa yritysten tuloista suuntautui muualle kuin palkkoihin. Laman tullessa palkat alkoivat saada isompaa osaa bruttokansantulosta, sillä palkat eivät jousta. Siis voittojen lasku muutti tätä suhdetta ja tekee sitä koko ajan laman jatkuessa. Mutta kyllä se tilasto siitä korjaantuu aikojen parantuessa. Tiesittekö, että palkkojen osuus bruttokansatuotteesta oli jopa 60% vuonna -91, mutta vain 48% vuonna 2010. Jotain muutosta siis on tapahtunut tulonjaossa.

Yrityksille voitot ovat tärkeitä ja niistäkin olisi pidettävä huoli. Voitoilla maksetaan investointeja, mutta myös annetaan tuloa sijoittajille. Yrittäjäkin katsoo, mistä tuloa tulee eniten. Oli miten oli,  tuloerojen kasvu yhä jatkuu.Siinä taas verrataan eniten ansaitsevien porukkaa vastaan vähiten ansaitsevat. Eli pääomatulo vastaan palkkatulo.  Kaikki siis löytävät argumenttinsa keskusteluun siitä, mitä pitäisi tehdä.

Koska kuulun kuitenkin siihen porukkaan, joka uskoo palkkojen lisäyksen lisäävän myös kulutusta, olisin maltillisen yleisen korotuksen kannalla. Useimmat ekonomistit tukevat ajatusta, että vähän ansaitsevien tuloista suurempi osa menee kulutukseen ja eniten ansaitsevien kulutus ei juuri tulojen noustessa kasva. Siis palkkojen nosto ruokkii taloutta ja tietysti verolaaria. Jos taas alennetaan palkkoja ja siirretään tuottoja voittoihin, laskee bruttokansantuote, kulutus laskee ja pyörät hidastuvat. Vienti saattaa tällöin kasvaa ja joillakin tahoilla pääomat löytävät omistajansa.  On kuitenkin löydettävä tasapaino vaikka hitaan kasvun puolelta. Nyt joku tietysti sanoo, että eihän kasvua voi olla aina. Siihen pitää kuitenkin hallitusti pyrkiä ja ottaa laskut sitten vastaan säästöillä.  Jokaisen pitää joustaa tässä pelissä.

Kommentteja kirjoitukseen ”Politiikka mädättää puurakentamisen”

Perussuomalaisten uusi edustaja Korpivaara on tarttunut minuakin jo pitkään kiinnostaneseen aiheeseen, eli puurakentamisen kiemuroihin Kouvolassa. Hänellä on ollut parikin kirjoitusta aiheesta Kouvolan Sanomissa. Viimeinen kirjoitus  Politiikka mädättää puurakentamisen 15.12. nostaa mielenkiintoisesti esiin minunkin pohtimani seikan, eli tasapuolisuuden totetumisen kaikessa julkisessa toimessa. En silti ole samaa mieltä betonirakentamisesta, mutta kaikki julkisivurakentaminen tulee olla samalla viivalla ja antaa asiakkaiden päättää mitä halutaan.

Kommenttini aiheeseen 16.6 KS:ssa:

Mielenkiinnolla odotan, että Korpivaara liittyy Vesa Vainion tavoin elinkeinotoimen toiminnan selkeyttäjien porukkaan valtuustossa. Korpivaara on oikealla asialla siinä, että kun kaupunki kaikessa muussa hankintoihin liittyvissä asioissa kertoo noudattavansa tarkasti lakia, niin näissä elinkeinohankkeissa ei sitä tarvitse tehdä. Tasavertaisuus ei toteudu myöskään saneerausmateriaalien osalta, kuten Korpivaara toteaa. Kaupunki ei mielestäni voi mitenkään suosia puumateriaalia vaan sen on kilpailutettava kaikki yhtä lailla. Jos arkkitehti lähtee puulinjalle löytyy sieltäkin monia vaihtoehtoja. Näin Woodprime on samalla viivalla isojen puuelementtivalmistajien kanssa ja silloin ratkaisevat monet seikat. Kalle Ylimäki puolustaa puuta aivan oikein luonnollisena materiaalina mutta yritysmaailma ratkaiskoon rakennusvaihtoehdot. Se mikä menee kaupaksi on tarpeellista materiaalia. Suosiminen ei ole valtion/kunnan puolelta sallittua, kuten jo telakkateollisuudenkin kanssa joudutaan toteamaan.

Kokonaisuutena saneerausmarkkina Suomessa on olemassa ja se odottaa vain ratkaisuaan. Valitettavasti myös päätöksen teko, kaavoitus ja lupa-asiat ovat vielä jarruttamassa puurakentamisen voittokulkua.Kuva

Puurakentamisella on perinteitä, mutta syntyykö niitä nykyisten määräysten puitteissa?

 

Kommenttini Vesa Vainion kirjoitukseen KS:ssa

Ei voi muuta kuin toivoa, että uusi kaupunginhallitus ottaa selkeän linjan kaikkeen rahankäytttöön ja toiminnan valvontaan. Tavoitteellisuus, hyvät suunnitelmat ja seuranta tulisi olla aina määriteltynä ja isommille hankkeille pitäisi nimetä ammattitaitoinen ja vastuunsa tunteva ohjausryhmä. Avoimuus on valttia ja usein on myönnettävä epäonnistuminenkin. Onhan niin, että asiakkaan ehdottama hanke onnistuu suhteessa 1/20, mutta asiantuntijoiden itsensä aloittamat hankeet saavat markkinat innostumaan vain suhteessa 1/100. On siis hyvin todennäköistä, että monenlaista ideaa on kokeiltava ja tunnusteltava, jotta saadaan tuloksia. Joten näitä juttuja pitää olla menossa monia, joista vain lupaavimmat viedään loppuun. Ja parhaat tekijät löytyvät kuitenkin kaupungin yrittäjien joukosta- siispä enemmin tätä väkeä vastuuseen tuloksen teosta ja kaupungin rooliksi hankkeiden tukeminen.

Aletaan siis ottaa opiksi näistä asioista ja laaditaan tavoitteelliset ja yksinkertaiset toimintaohjeet hankkeiden seulomiseen ja arviointiin. Innovatiivisuus on arvo sisänsä ja byrokratian ei saa antaa sitä tuhota. Mutta jossain menee raja ja se meidän on itse asetettava. Tulos tai ulos – on yksityispuolella selkeä toimintatapa.

Tarkastusosasto tarkastelee

Kaupungin hallitukselle esitetty sisäisen tarkastuksen raportti koskien Woodinnon hankintaepäselvyyksiä herättää kansalaisissa huolta ja hilpeyttä. Voiko olla niin, että voimassa olevia sääntöjä voidaan ylittää noinkin paljon ja tarkastusosasto ei pysty sanomaan asiaan juuta eikä jaata? Kiireellisyyteen vetoava virkamies on varmaan oikeassa virkaa hoitaessaan, eikä tarkastaja halua olla kehityksen esteenä? Tämä tulkintahan avaa monia mahdollisuuksia kaikille virkamiehillemme ja he saavat jatkossa ohittaa turhat pykälät hankintalaissa.  Soitto vaan kaverille, joka tekee ylivertaisen tarjouksen.  Kiireellisyyteen taidan minäkin vedota seuraavien pysäköintisakkojen osuessa kohdalleen. Vetoan kiireessä tehtyyn päätökseeni jättää auto siihen ja vetoan vielä pysäköintitarkastajaan, että hän vain tarkastelisi asiaani. Sama toimii verotuksessa ja ainahan voin etsiä uusista pykälistä muutosta vanhoihin verotusratkaisuihin. Oma selitykseni on jatkossa aina parempi kuin virkamiehen ratkaisu.

Jos vuoden 2009 alusta käytössä olleita sääntöjä olisi noudatettu elinkeinotoimen hankinnoissa, ei tarkastajienkaan toimia tarvitsisi asiaa enempää ruotia.  Kun kansallisten sääntöjen puitteissakin on menty ylärajoilla, hankintojen nimet viittaavat kaikki samaan asiaan, pitäisi tarkastelu muuttua tarkastukseksi.    Nyt jälkiselvityksestä kaikuu kansalle selityksen maku ja luottamus toiminnan avoimuuteen murenee. Tarkastusosasto joka vain tarkastelee, voidaan heti saneerata pois turhana kuluna. Kaupunginhallitus halunnee myös saada tämän hankkeen pois päiväjärjestyksestä ja tyytyy helppoon tiehen.  Woodinnoahan mainostetaan ainoana todellisena työllisyyttä kehittävänä hankkeena, eikä sitä siis pidä häiritä. Mitähän tämäkin kertoo elinkeinotoimesta Kouvolan asukkaille?  Munat samaan koriin ja menoksi.

Ote Kouvolan Sanomien jälkikirjoituksista 15.11.2012

Yritetty on kirjoitti:

Kyllä suuria suunnitelmia on tehty. Ne kaikki on vain ammuttu välittömästi alas. Mitä erikoisempi visio, sitä nopeammin se on torpattu. Kuitenkin juuri erikoisuus on valttia nykyaikana. Kukaan ei ole kiinnostunut Kouvolasta, koska se on täsmälleen samanlainen kuin mikä tahansa muu kaupunki.

Kouvolan ongelma ei ole visioiden puuttuminen, vaan asenneilmapiiri, ennakkoluulot ja nurkkakuntaisuus. Ne ovat edistyksen ja kehityksen suurimmat esteet. Kun nuo esteet saadaan ensin poistettua ja annetaan visionääreille ja niiden toteuttajille vapaat kädet, niin Kouvolan ihmeitä ja erikoisuuksia tullaan ihmettelemään kauempaakin

Vastasin näin:

Tämä on toinen asia, joka latistaa yrityksiä saada jotain aikaan. Eräät ammattimaiset tahot yrittivät saada aikaan avointa pohdintaa Kouvolan kehittämisen suunnasta ja kehittivät kokoon hienon seminaarin, johon kutsuttiin myös Lamminmäki. Professoritason luennoitsijat alustivat visiointia, mutta arvoisa kaupunginjohtaja puhui vaan kännykkäänsä tärkeitä asioita ja halvensi näin tilaisuutta ja asukkaiden yritystä tuoda jotain uutta näkemystä kaupungin kehittämiseen.

Eräs toivoa antava tilaisuus järjestettiin keskustavisio 2030 yhteydessä kun kaupungin nuori arkkitehti sai meitä kokoon peräti 10 halukasta ideoijaa kaupungintalolle. Kaikki päästelivät täysillä näkemyksiään innostuneesti. Toimitin hänelle itse jopa valokuvia näkemieni eri kaupunkien onnistuneista ja jopa erittäin halvoista rakennelmista, jotka toivat eräille paikkakunnille mainetta. Hetken sai jopa ajatella, että niillä voisi olla jotain kysyntää ja tarvetta.

Itse olen seurannut kirjoittelua jo vuosia ja itsekin langennut kiusaukseen silloin tällöin kertoa ainakin itseäni innostavista visoista ja mahdollisuuksista – niinkuin niin monet näillä palstoilla.  Mutta täällä pyöritellyt ajatukset kaikuvat kuuroille korville ja päättäjät istuvat ihan muualla. Läksinpä valtuustoehdokkaaksikin ja olen aina esiintynyt omalla nimelläni, ettei tule vääriä käsityksiä – haluaisin olla mukana kehittämässä hienoa kaupunkiamme. Mutta ei tämäkään toiminut ja täällä sitä taas kirjoitellaan teidän muiden mukana. 

Joten hyvä Yritetty on, todellakin yritetty on.

Kouvolan asema

Huomioita Kouvolan asemasta – siis paikastamme Kaakkoisessa Suomessa

Kun Kouvolassa pyritään saamaan aikaan lopullisia päätöksiä Ratamokeskuksen rakentamisesta, toimivat ympäristökunnat aktiivisesti tärkeämmän asian ympärillä. Työllisyyytä ja kaupankäyntiä pyritään lisäämään joka suunnassa kauppakeskuksien, vapaa-ajan paikkojen ja elämyskohteiden kehittämisellä.

Kouvola ei ole osannut määritellä paikkaansa nopeasti muuttuvassa markkinassa, vaan keskustelu pyörii paikallisten päätösten ympärillä. Samaan aikaan Lappeenrannassa on vedetty valtakunnallista ja venäläisten huomiota lentokentän toiminnan laajennuksella, kauppakeskuksilla, Rauhan alueen rakentamisella ja nyt sitten Ikealla. Lahdessa on pysyvät monumentit urheilukeskuksen muodossa ja mainetta on hankittu business citynä jo riittävästi. Ministerivoimalla on Kotka saanut E18 hankkeen liikkeelle jonka avulla turistivirrat ohittavat entistä helpommin Kouvolan. Meillä puuhastellaan edelleen pienten, paikallisten hankkeiden parissa, eikä minkäänlaista suurta visiota ole kyetty laatimaan.Ehkä voimme lohduttautua sillä, että meillä ei sentään ole niin paljon velkaa muin naapureilla. Toivottavasti he kapsahtavat suuriin suunnitelmiinsa ja turistit taas kiinnostuvat eräpoluistamme. Valitettavasti niin ei taida vaan käydä ja kaupungista poismuutto kiihtyy.

Siispä meidän pitäisi saada aikaan suurempien linjojen suunnitelma, joka perustuu joko alueella olemassa oleville tai hankittaville vahvuuksille. Kaupungin johdon tulisi kyetä linjaamaan riittävän laaja ja kauas kantava kehityssuunnitelma, jota kohti voisivat kaikki toimijat tähdätä. Keskusta-alueen 2030 suunnitelmassa on jo sen suuntaista ajatusta, mutta mitä muuta olisi tehtävä kaupungin aseman kohentamiseksi turismin ja Suomen kartalla? Koska venäläiset turistit pysähtyvät entistä enemmin jatkossa Lappeenrantaan, Vaalimaalle, Kotkaan – ja ajavat sitten Helsinkiin, olisi täällä oltava erilaista nähtävää ja koettavaa. Mitä se voisi olla? Mikä kiinnostaa ihmisiä laajoin joukoin, vai voisimmeko koota pienten tapahtumien verkoston? Tarvitaanko majoitustilaa ja minkälaista? Toimiiko joukkoliikenne kaupungin silllä ja maaseudun suuntaan? Olemmeko talvi – vai kesäihmisiä? Onko voimaa löydettävissä jopa vanhenevan väestömme keskuudesta, karjalaisuudesta, sotilaspiireistä, mistä vaan. Kaupantekoa, yrittäjien tukemiseen panostamista ja infrastruktuuria tarvitaan mutta sitä ei kannata roiskia sinne tänne. Tarvitaan Suuri Suunnitelma.

Tämän tyyppistä visiointia omin voimin ja ehkä ulkopuolisen näkemyksen avulla olisi kyettävä tekemään. Ja mielellään pian, sillä koko ajan maakunta ja maailma ympärillämme kehittyy ja me taannumme samaa vauhtia. Kaupungilla on oikeasti mahdollisuus ottaa johtajuus Kymenlaakson positiivisimman alueen kehittäjänä jos sitä oikein haluamme. Jos eivät omat voimat riitä suosittelen ottamaan oppia lähialueiden onnistumisesta ja myös epäonnistumisista.

Yliopistoa emme saa, virastojen siirrot kiertävät meidät ja kuntien yhdentyminenkin Kouvolan lipun alle yskii. Tehkäämme siis jotain uutta, josta kaikki voivat olla ylpeitä.Kuva

Vaalien jälkeistä aikaa

Vaalit menivät ja tuloksena oli bussilastillinen ääniä. Ei hullumpaa kuitenkaan, vaikka odotuksia tietysti virittelin. Eihän sitä vaaleihin kannata mennä ilman kovia tavoitteita. Tunnettuus koko Kouvolan alueella kuitenkin puuttui, eivätkä äänestäjät monista lupaavista keskusteluista huolimatta lähteneet pelaamaan riskipeliä uuden ehdokkaan kanssa. Onko ihmisille niin tärkeää olla turvallisuushakuinen ja äänestää vuodesta toiseen samaa vanhaa naamaa, jonka tekemiset ovat jääneet valtuustossa hyvin vähiin? Ehkä se on niin ja saman menon halutaan kuitenkin jatkuvan.

Vaalioppaat olivat siinä oikeassa, että mainonta ei toimi vaikka se antoikin hyvän tuntuista tekemistä vaalityöhön. 2500 mainosta ja 500 pinssiä valuivat hukkaan samoin kuin kolme lehtimainosta. Räväkkyyttä olisi ehkä kaivattu ja olisi pitänyt haastaa verta nenästään? Mutta siinä hommassa pitää olla kovapäinen, eikä välittää turhista. Ei sovi oikein luonteeseen.

Menetitte muuten ihan hyvän päättäjän kun ette äänestäneet! Saapa nähdä sitten joskus vielä jaksaako sitä innostua.