Kumpi ensin – tulorahoitus vai virat?

Palvelut määrittävät henkilöstötarpeen -kirjoituksen arviointiNyt totuus on avautunut. Kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäki on myöhäjunassa sisäistänyt, että palveluverkosta ei tehty poliittisia linjauksia yt-neuvottelujen pohjaksi. Siksi joudutaan käymään läpi toinen vaihe, jolloin käsitellään palvelurakenteeseen ja -verkkoihin, ulkoistuksiin sekä toimintojen lakkauttamisiin liittyvät asiat. (KS 7.11.)

Suomeksi henkilöstötarve tulee palveluista, laadusta ja tuotantotavasta. Samalla Lamminmäki myönsi, että palvelut määrittävät henkilöstötarpeen — ei konsultti.

Asko Vatanen, Kouvolasta kirjoitti näin

Kirjoitus on sinällään oikeilla jäljillä, mutta tätä kommentointiin Kokoomuksen aikaansaaman hallintobyrokratian luomaksi ongelmaksi. Kyllä tämä toimintatapa on ihan itse kuntapuolella kokoon keitetty. Vetureina kunnissa jylläävät suurpuolueet, joihin en lukisi Kokoomusta. On Kuntalakia, kunnan työntekijöiden monimutkaisia työehtoja,hankintalakia jne. Niiden taakse peittyy uskomaton määrä kiemuroita, joita tavallinen veronmaksaja ei voi käsittää koskaan. Vatasen kirjoitus on mielenkiintoinen osoitus tästä sotkuisesta vyyhdestä. Kunnathan ovat jo Ruotsin vallan ajoilta olleet hoitamassa ihmisten asioita lähellä olevan paikallistuntijana.Aikanaan ajateltiin, että valtio ei voi ohjata paikallista tuntemusta vaativia asioita. Siksi perustettiin kunnat niitä hoitamaan. Nyt kuntien tehtävämäärän ja asioiden monimutkaisuuden vuoksi tavallisen kansalaisen palveleminen on muisto vain. Nyt tavallista organisointia ei pysty tekemään! Palvelut edellä voidaan mennä kyllä, mutta raha antaa realiteetit. Jos on varaa vaan yhteen asiakaspalvelijaan, jätetään pomot pois. Niin yksinkertaista se on!

Mutta vyyhti on niin sekava, ettei meillä ole siihen mitään otetta. Siis meillä veronmaksajilla, jotka voimme vain varautua uusiin veronkorotuksiin.

Advertisement

Haukutaan väärää puuta -politiikka pilaa kaiken

Palkkakuoppa kehittyy

 

Poliittisten nimitysten sijaan on aina puhuttu ns. osaavien ja pätevien henkilöiden nimittämisestä. Tämä kaatuu kuitenkin demokratiamme perustuksiin eli puoluepolitiikkaan. Nyt ovat iltalehdet penkoneet yhtä tarinaa, joka voisi koskea ihan kaikkia suuria johtajia. Tämähän käy ilmi vertailussa, jossa Ailus onkin palkkakuopassa!

Tosiasiassa pitäisi puhua koko järjestelmästä alkaen kuntien lautakunnista, niiden osakeyhtiöistä ja jopa kaupungin hallituksista. Näissä elimissä on mukana suuri joukko väkeä, joilla ei ole muuta pätevyyttä hoitaa yhteisiä asioita kuin se, etä he ovat olleet mukana politiikassa jo kauan. Samat henkilöt istuvat jopa yli kymmenessä lautakunnassa tai hallituksessa tekemättä siellä mitään. Kunhan vaan pitää olla esillä. Tästä mennään hallitusten puheenjohtajiin, jotka lopulta osakeyhtiöissä vastaavat linjauksista ja myöntävät johtajille nuo suuret palkat ja edut. On aivan turha kirjoitella niistä eduista, koska ne on sovitussa marssijärjestyksessä heille myönnetty. Pitäisi kysyä ovatko hallitukset ajan tasalla? Hallitukset siis seurailevat puheenjohtajansa esityksiä melko lailla tarkasti, sillä ei rivijäsenillä ole useimmiten riittävää osaamista tehtäviinsä. He kun ovat poliittisin perustein hommansa saaneet. Tehtävät ovat myös vaativia ja vaativat paljon perehtymistä asioihin, että kantaa osattaisiin ottaa.

Lisäksi kaupunkilaisten edun mukaisten linjausten vieminen käytäntöön ontuu pahasti mm. kunnallislain monimutkaisten johtamiskiemuroiden vuoksi. Monet hyvät asiat jäävät vaan huvikseen tapahtumatta.

Siispä syvällinen keskustelu pitäisi liikkua ihan muualla kuin Ailuksen Bemarissa. Mutta taitaa suuri yleisö vaan tykätä, kun joku saa nenilleen ja lehdet myyvät.

Hankerahalla eläminen on arkipäivää

Suomessa elää melkoinen joukko väkeä, joka on työllistetty hankerahoilla. Siis ns. ilmaisella rahalla, jota ei tarvitse ansaita. Pitää vain osata perustella hanke  hyvin, täyttää kaavakkeet ja käynnistää hanke. Toki pitää raportoida hankkeen etenemisestä, mutta se on vähäinen vaiva. Ja kun hanke päättyy, käynnistetään uusi hanke.

Tukiviidakossa työskentelee 4400 työntekijää. Lisäksi 500 toimii tukihommissa erilaisten konsulttiyritysten kautta sekä 300 yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Järjestelmän palkkakulut ovat 350 miljoonaa euroa vuodessa. Kuntien osuus summasta on 250 miljoonaa. Mutta selvityksen mukaan todellisia kustannuksia on kaunisteltu.

Hankkeiden tulosten mittaus olisi tietysti maksajalle, siis veronmaksajalle, kiinnostava asia. Olisihan hyvä saada tietää mitä kaikkea hyvää hankkeella on saatu aikaan. Jo lähtövaiheessa pitäisi päästä oikein tenttaamaan hankkeen tavoitteista ja sitten voisivat halukkaat seurata  hankkeen etenemistä ja lopputuloksia. Huonolle hankkeen vetäjälle sanoisimme ei seuraavaa anomusta käsiteltäessä   ja käskisimme mennä välillä oikeisiin töihin.

Kätevintä on ohjata hankerahat keskitetysti.  Näitä työpaikkoja sanotaan kehitysyhtiöiksi, eikä niiden tarvitse tehdä julkisesti tiliä tekemisistään. Ne ovat vastuussa omalle hallitukselleen, jossa istuu pääasiassa toisia hankkeilla eläjiä. Saatetaan sinne kutsua joku demokraattisesti valittu valtuutettukin,  mutta suhteet siinäkin valinnassa pelaavat varmaan mukavasti.  Ja parhaille jatkoa havitteleville hankkeille perustetaan uusi yhtiö, johon hankkeen vetäjät siirtyvät. Näin syntyy automaatti, kun hankerahaa jakavat voivat myöntää rahaa edelleen perustetulle yhtiölle. Eipä tarvitse muutamaan vuoteen olla tekemisissä niinkin vaativan työn parissa, kuin asiakkaiden hankinta. Riittää, kun osaa käyttää hankerahaa.

Miksi hankerahaa sitten myönnetään niin monia satoja miljoonia Suomessa ja tuhansia miljardeja maailman laajuisesti? Eikö olisi mahdollista kohdentaa niitä rahoja tarkemmin ja valvoa tuloksia tarkemmin? Tokihan näin tehdään vaikkapa monissa kehitysmaahankkeissa. Saattaa siinä tietysti muutama heimopäällikkö sivussa rikastuakin.  Suomessa maaseudun Leader-toimintaryhmät ovat todella saaneet aikaan hyvää jälkeä, kun hanke on ollut hyvin kohdennettu ja sopiva vapaaehtoinen vetäjä on saatavilla. Mutta mitä isommaksi peli menee, sitä enemmin on kärkkyjiä ympärillä. Yritysmaailmaa tuntemattomia virkamiehiä on myös helppo houkutella hankkeisiin.

Kannattaisi siis ihan valtiotasolla pohtia, miten veronmaksajien rahoja voitaisiin säästää ja saada paremmin tuottamaan. Ja ennen kaikkea annettaisiin rehellisille yrittäjille tilaisuus ansaista leipänsä ihan omalla riskillään toimien.

Woodinno-dokumenttien salassapito on iso pettymys

Kouvolan kaupunginhallituksen päätös pitää Woodinno-asiakirjat salaisina on mielestäni isku vasten kunnallista avointa tiedonsaantia. Periaatteessa ei ole kyse vain Woodinnosta vaan kaikesta liiketoiminnasta, johon kaupunki ryhtyy. Valtuusto etääntyy näin yhä kauemmas virkamiesten päätöksen teosta ja näin demokratia vähenee. Tämä yksityiseen yrittämiseen siirtyminen ja sitä kautta salassapito on ollut havaittavissa monissa muissakin kaupungeissa. Tämä tapa toimia lisääntyy varmasti mm. leasing-sopimusten tullessa käyttöön. Samaan aikaan kuntalain 29 pykälän henki avoimesta tiedon saannista hautautuu kuntalaisten ulottumattomiin.

Olemme mielestäni siirtymässä yhä kauemmas Kouvolan imagolle sopivasta, avoimesta ja ystävällisestä Kouvolasta. Suuntana on pikemminkin virkamiesten Kouvola ja demokratian hautausmaa. Julkisten palvelujen leikkausten alla saamme siis kyyhöttää hiljaa ja toivoa, ettei isku satu meidän kohdallemme. Avoin keskustelu kansalaisten tarpeista, kaupungin kehitysmahdollisuuksista ja realistisesta kasvuun satsaamisesta saa jäädä leikkauslistojen alle. Tehottoman elinkeinotoiminnan jatkaessa ponnettomia yrityksiään saada aikaan todellisia, hankerahoista riippumattomia työpaikkoja, joudumme ilmeisesti myös kasvattamaan kaupungin verotuloja äyrejä nostamalla. Onhan kaikki esitetyt suunnitelmat tehty yhä laskevan väestömäärän ja vähenevien työpaikkojen pohjalta. Siinä ei maailmantalouden orastavaa kasvua oteta tosissaan vaan oletetaan kaiken menevän yhä huonompaan suuntaan.

Olen kaupungin asukkaana pettynyt tähän toimintaan.

Ilkka Mäkijärvi, Valkeala

Puurakentamisen ihme

Joku pitää keskustelua hengissä paikallisessa aviisisissa, mutta muuten on hiljaiseloa. Työpaikkojen tulvaa odotellessa tässä muutamat pohdinnat:
Asiasta on tällä nyt vaahdottu jo muutaman vuoden. Missä ovat luvatut työpaikat? Koska kyse ei ole siitä, etteikö puu materiaalina olisi Suomen ykkönen talojen  rakennusaineena, täytyy muussa siihen läheisesti liittyvässä tekemisessä olla jotain vikaa.  Seuravassa muutama tärkeä asia, jotka puuttuvat puuelementti-tehtailijoiden (niitähän ne ovat) konseptista:

Otsikolla markkinavoimat  ja byrokratia
a)  Taloyhtiöt eivät tule helposti päättämään 1000-1400 €/asunto-m2 maksavaa ulkokuorisaneerausta puuelementeillä, kun päälle tulee vielä putkiremontti. Saneeraushanketta on siis vaikea saada suomalaisen yhtiömallisen päätäntärakenteen vuoksi. Ruotsissa riittää vuokrataloja, joiden saneraaus onnistu isännöitsijän päätöksellä.

b) Koska betonielementtejä ei voi juurikaan hyödyntää, vain runko on ainoa mikä kannattaa jättää 70-luvun taloista pystyyn.

c) Talon runko taas on vain noin neljännes rakentamisen arvosta, joten taitaa olla paras laittaa nurin vaan.

d) kaupungin vuokrataloa voisi alkaa saaneerata puuelementeillä. Mutta ehkä sielläkin pitää esittää kannattavuuslaskelmat ennen rahojen myöntämistä?

Eli rahallisesti puuelementti häviää päätösketjussa normaalille putkiremontille taloyhtiön korjausta suunniteltaessa.  Vaihtoehtoina tarjolla olevista saaneerausmuodoista energiatehokkus saadaan kohtuulliseksi ikkunat ja ovet uusimalla, lämmitysjärjestelmän saaneeraamisella, ilmanvaihdon uusimisella., sekä saneeraamalla ulkovuori eristämällä  se villalla ja pinnoittamalla levyllä. Tässä hintavertailussa puuelementin tuomat edut putoavat toiseksi, sillä kaikki mainitut hommat on joka tapauksessa tehtävä. Ellei konseptia sitten osata myydä jollain ylivoimaisella tavalla. Onko tämä konsepti jo kirkkaana esillä myyntiesitteissä ja markkinointimateriaaleissa?

Otsikolla byrokratia ja määräykset

a) Uusien aluiden kaavoitus  on toivottoman hidasta kaupungeissa.

b) Sopivan maan hankinta ilman grynderin välistävetoa on vaikea yhtälö. Kaupunkien johdossa on perinteisesti ollut rakentajien edustajia. Maan käytön eturistiristiidat ovat ilmeiset.

c) määräysviidakko tuhoaa loput yritykset saada puukerrostalot pystyyn

Otsikolla missä asiakkaat?

a) Ekologisesti ajattelevia asiakkaita ei saa helpolla investoimaan kallimpiin, nariseviin puukerrostaloihin, kuin ehkä Helsingissä.

b) rakentamaan ei nykyään aleta, ennen kuin 2/3 asunnoista on myyty. Se hidastaa, ellei sitten kaupunki osta asuntoja?

Otsikolla entä kilpailu?

Kilpaijoita löytyy puurakentamisen parista. Stora Enso mm. tarjoaa kokonaispakettia puurunkoineen. Lienevät pitkällä kun arkkitehtien suunnitelupöydiltä löytyy Puu-Bo-talokonseptille myönnetty jaettu ykkössija Kouvolan E2-puurakentamiskilpailussa.

Tutustutaan vaikka Koskisen Oy:n TES (timber based element system) esitteisiin, joiden perusteella näkyy puuelementtituotteita löytyvän muiltakin.

Puurakentamiseen uskotaan innovaatiotasolla tehtyjen koekohteiden perusteella. Kauanko kestää rakentamisen esteiden poistaminen käytännössä?

Entä muu rakentamistapa sitten? Vaihtoehtoisena perinteinen betonielementtirakentaminen vie merkittävän osan markkinoista.

Otsikolla kouluttamista karsitaan ja virolainen työvoima

a) valtiovalta karsii koulutusta rankalla kädellä myös Kouvolassa.

b) rakentajat ovat lähteneet käyttämään ulkomaista työvoimaa ihan sen edullisuuden vuoksi. Jääkö nuorelle, koulutetulle rakentajalle tilaa? Tekeekö valtiovalta, ammattiliitot sen eteen töitä?

Otsikolla miten kannattaisi siis edetä?
Ei pidä alkaa kouluttaa ja tehdä elementtejä ennen kuin em. asiat on ratkaistu. Jos on edelläkävijä, saattaa saada koko potin – ajatellaan.

Mutta:
a) kaupungilla ei ole osaamista tässä rakentamisen kokonaisuudessa
b) on valittu konsultit, joiden konsepti ei yllä Voikkaan siltaa pidemmälle
c) ei kaupungin kuulu tehdäkään perustavaa laatua olevaa rakennemuutosta korjaus- ja uudisrakentamisen maailmaan
d) puukerrostaloja on yksin kappalein jo siellä täällä.

Osaamista olisi saada niistä koottua tieto yhteen ja alkaa painaa valtiovallan suuntaan määräysviidakon ja kaavoittamismääräysten keventämistä. Siihen lisättynä kaupungin tukeman yhtiön toiminta em. alueilla niin, ettei astuta kilpailulain rajoitusten sisäpuolelle.

Melko vaikealta kuullostaa, ainakin minusta.

Terveen kilpailun edistämistä

Työ- ja elinkeinoministeriö – Hallituksen iltakoulu linjasi terveen kilpailun edistämistä.

Tähän kannattaa tutustua myös Kouvolassa! Ollaanko kaikessa toimittu kilpailua sallivasti ja annettu mahdollisuus myös yksityisille yrittäjille? Ovatko kaikki yrittäjät vapaassti mukana kaupungin johtamissa hankkeissa?

Koska monesti voidaan joutua liikaa yksityisen yrittämisen puolelle, pitäisi kaupungin toimia pikemminkin edistäjänä kuin yrittäjänä.

Elinkeinotoimi uusiksi

Onko järkeä tuhlata rahaa näin? Montako sairaspetiä saisi tälläkin rahalla? Selvitysten mukaan hyötysuhde on olematon:

Tukiviidakossa 4400 työntekijää

Suomalainen yrityspalvelujärjestelmä todetaan selvityksessä raskaaksi. Erityisesti kuntasektori on suuri ja toimijoita on runsaasti.

Yrityspalveluissa työskentelee kaikkiaan 4 400 työntekijää. Heistä 1 200 saa palkkansa valtiolta. Kunnat työllistävät suoraan 2 400 henkilöä ja vielä 500 välillisesti erilaisten konsulttiyritysten kautta. Lisäksi yrityspalvelutehtäviä hoitaa 300 henkilöä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kautta.

Yrityspalvelujärjestelmän palkkakulut ovat 350 miljoonaa euroa vuodessa. Kuntien osuus summasta on 250 miljoonaa. Mutta selvityksen mukaan todellisia kustannuksia on kaunisteltu.

Vastaukseni 7.9 julkaistuun artikkeeliin ja sen kommentointeihin

Tarpeellinen tuote – onko kysyntää?

Aimo Ahti julkaisi 7.9 Kouvolan Sanomissa yleiskirjoituksen nimeltä ” Woodinno Kouvolalle työpaikkoja luova mahdollisuus”

Sitä kommentoinut Ado Sakari Ala-Krekola komppasi jopa suorilla lainauksilla em. kirjoitusta. Halusin sanoa asiasta pari sanaa, jotka tulivat tästäkin hankkeesta mieleeni:

Ilkka Mäkijärvi kirjoitti:

Adolle,

 

komppaat vähän liikaa juuri julkaistua kirjoitusta. Kyse on lähinnä siitä tuleeko Kouvolan laittaa riskisijoituksiin rahaa vai pitäisikö sellaiset sijoitukset antaa ykstyisten yritysten tehtäväksi? Sijoitukset Woodinnohankkeessa ovat nyt veronmaksajapainotteiset ja yksityiset ovat mukana vain nimellisesti. Kun pitäisi olla päinvastoin.

Tuotteena puuelementti ei ole uusi, mutta tottakai sillä voi olla markkinoita. Nyt viitataan markkinoilla kuitenkin kaupungin omiin kohteisiin, jotka voitaisiin saneerata käyttäen puu-elementtejä. Missä on todellinen markkina? Miten se saavutetaan? Tottakai prototyyppejä pitää tehdä ja näissä kaupunki voi auttaa – sikäli kun ei tule eturistiriitoja,eikä rikota kilpailulakia. Mutta nyt täytyisi olla jo markkinoinnissa voimakas panostus, eikä tuotannossa. Sillä köydestä ei voi työntää – asiakkaita pitää löytää ensin vetämään.

Tästä on mielestäni kysymys kaikessa kaupungin tukemissa hankkeissa. Sillä hankeihmiset pyörittävät asioita tottuneesti hankerahoilla. Hankerahalla on kuitenkin saatu hyvin harva menestyvä liiketoiminta pyörimään. Vai voiko joku nimetä jonkin? Kouvolassakin riittää väärillä lähtötiedoilla käynnistettyjä hankkeita putkitehtaasta alkaen. Kaupunki ei vain ole oikea taho tässä hommassa. Kaupungin pitää pysyä roolissaan mahdollistajana. Sen pitää luoda mahdollisuuksia kaavoittamalla, tarjoamalla halpaa tonttimaata. Ehkä myös edullisia vuokratiloja rakentamalla. Mutta ei yrittäjänä. Siinä käy muuten niin, että konsultit ryöväävät kassan ja tulos jää nollaan. Katsotaanpa nyt millaiset tilauskirjat on puuelementeillä? Onko asiakaskunta ympäri Suomen herännyt. Kaupungin hidas kaavoittajakin on vasta aloittanut Kuusaan puukerrostaloalueen kaavoituksen. Vuodet siinä vierivät vielä!

Onko siis todella niin, että ei Kouvolassa ole koskaan esitetty parempia hankkeita? Voi ollakin elinkeinotoimesta katsottuna niin, sillä rahoitustapa ei suosi yksityisiä ideoita vaan hankkeita. Jos sama raha (miljoonia vuosittain!) olisi laitettu olemassa olevien yritysten tarvitsemiin markkinointi- ja vientitukiin, olisi Kouvolassa aivan toiset näkymät. Nyt Kouvolassa toimivat firmat ovat elinkeinotoimelle sivuseikka.

Ilkka Mäkijärvi

Valkeala, Kouvola

Johtajuus esiin Kouvolassa

Mielipidepalstoilla käytyyn keskusteluun on pakko minunkin puuttua, sillä Kouvolan rakentaminen ei onnistu tällä tavalla. Ainakin  Herrat Tossavainen ja Taskinen  näyttävät olevan törmäyskurssilla aivan kuin hallitus ja oppositio. Peräpeili on ihan hyvä väline jos sitä käyttää oikein. Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, sanotaan. Yhteistyötä ei kuitenkaan saada aikaan helposti ja monesti nämä jutut menevät sanojen mittelöiksi, valitettavasti. Ja tiedon puutteessa elävä yleisö lisää löylyä kirjoittamalla asioista tai paremminkin niiden vierestä

HOIDA HOMMA!

.

Tiedon oikea jakaminen Kouvolan johdon taholta olisi kovasti tarpeen, jotta kansalaiskeskustelukin suuntautuisi oikeille urille. Hyvätkin asiat, kuten virkojen määrän suuri vähentäminen vesittyy, jos samaan aikaan perustetaan toisia virkoja joista uutisoidaan. Mielikuvaksi jää kaikille tuhlaus ja keskustelu käy kiivaana kykenemättömistä johtajista.  Vantaalla kerrottiin vastikään 400.000 panostuksesta syrjäytyneiden nuorten asianhoitajien palkkauksessa, josta saatiin arviolta 800.000 säästöt. Positiivinen uutinen, vaikka kulut näyttävät aluksi lisääntyneen. Henkilöstöjohtaja Päivi Karhu kirjoittikin 11.6 asiallisen tiedotteen Kouvolan  henkilöstön tilanteesta. Tämän tyyppisiä katsauksia toivoisi näkevänsä enemmänkin, joskaan selittelyyn pidä mennä, kuten joissain muissa tiedotteissa on tehty. Johto tietää esimerkiksi miten yritystoiminnan ja työpaikkojen luomista tuetaan ja ohjataan Kouvolassa. Siitä kannattaisi pitää selkeät katsaukset ja valaista enemmänkin yritysmaailmaa ja ehkä kansalaisiakin tulevista mahdollisuuksista.

Tämän lehden pääkirjoitus 11.6 puhui vallan keskittymisestä ja sen tarpeellisuudesta. Vaikeina aikoina johtajuus on aina noussut arvoonsa ja ne vanhat hyvät ajat taitavat olla kaukana edessäpäin. Niitä tähyilemään tarvitaan johtajia, jotka osaavat myös kommunikoida.  Kaupungin valtuustoa on arvosteltu ja kylläkin aiheesta heikoksi ja hajanaiseksi. Varmaan se sitä onkin kuntaliitoksen jäljiltä. Eri alueelliset asiat painavat mieltä ja yhteistä säveltä ei tahdo löytyä. Puolueet yrittävät kilvan saada pisteitä itselleen ja alueellisia ääniä ensi syksynä.  Johdon selkeät linjaukset antaisivat kestävämmän pohjan keskusteluille ja oikeasti työllisyyttä ja verotuloja kasvattavia voitaisiin yhdessä tukea. Samalla vähenisi paine sosiaalipuolen ja palvelujen leikkauksilta ja yhteishenki paranisi.  Sillä ilman pääkohdista yhtä mieltä olevaa valtuustoa ei saada aikaan muuta kuin pulinan jatkuminen.  Tällaista johtajien esiintuloa odotetaan Kouvolassa.

Ilkka Mäkijärvi

Kouvola, Valkeala

Aloitteellisuuden tukeminen kuuluu johtamisen perusvälineisiin

Aloitteellisuudelle enemmän tukea

23.8.2012 4:00

Aloitteellisuuden tukeminen kuuluu johtamisen perusvälineisiin. Kouvolan kaupungin työntekijöissä on uskomattoman suuri voimavara, jos heidän ideointikykyään ruokitaan oikealla tavalla.

Monesti aloitteet nähdään esimiesten puolella aikaa vievänä selvittelytouhuna, ja käsittely on siksi hidasta, ellei suorastaan jarruttavaa.

Suoranaisia säästökohteita, uusia toimintatapoja ja ideoita ruokkiva aloitetoiminta on niin arvokasta pääomaa, että siihen tulisi rohkaista ja kannustaa kaikkia työntekijöitä. Helsingin kaupunki on nähnyt tämän asian tärkeäksi ja on avannut uuden Helinä-nimisen innovaatio- ja ideajärjestelmän. Sen avulla aloitteet saadaan käsiteltyä nopeammin ja otettua uudet innovaatiot nopeasti käyttöön. Samalla aloitetoiminnan periaatteet uusittiin täysin. Siellä siis nähdään aloitteellisuus tärkeänä. Miten asiat ovat Kouvolassa?

Kuntalaisaloitteellisuus olisi toinen kanava, jossa meidän pitäisi ryhdistäytyä. Lain mukaan valtuustojen pitää käsitellä kuntalaisten tekemät aloitteet. Esimerkkinä kouluverkosto-keskustelu, jossa iso kansalaisryhmä jäi tosin toiseksi.

Onkin ehkä pyrittävä vaikuttamaan päättäjiin ja viranomaisiin enemmin suorilla yhteydenotoilla, sillä selkeisiin kysymyksiin saadaan varmasti selkeä vastaus. Kansalaiskioski-niminen kyselylaatikko löytyy Kouvolan sivuilta ja sitä kannattaa koettaa myös.

Kaupungin kannattaisi avoimesti palkita aloitteellisia tahoja, jolloin saataisiin positiivista henkeä nostettua. Palkintona voitaisiin tarjota vaikkapa mahdollisuutta järjestää tapahtumia, joiden tuotto ohjattaisiin kaupungin kautta ryhmän osoittamalle taholle. Tämä aktivoisi erityisesti maaseutua talkootöihin tukemaan vaikkapa koulujensa tai palveluiden säilymistä.