Kommentteja kirjoitukseen ”Politiikka mädättää puurakentamisen”

Perussuomalaisten uusi edustaja Korpivaara on tarttunut minuakin jo pitkään kiinnostaneseen aiheeseen, eli puurakentamisen kiemuroihin Kouvolassa. Hänellä on ollut parikin kirjoitusta aiheesta Kouvolan Sanomissa. Viimeinen kirjoitus  Politiikka mädättää puurakentamisen 15.12. nostaa mielenkiintoisesti esiin minunkin pohtimani seikan, eli tasapuolisuuden totetumisen kaikessa julkisessa toimessa. En silti ole samaa mieltä betonirakentamisesta, mutta kaikki julkisivurakentaminen tulee olla samalla viivalla ja antaa asiakkaiden päättää mitä halutaan.

Kommenttini aiheeseen 16.6 KS:ssa:

Mielenkiinnolla odotan, että Korpivaara liittyy Vesa Vainion tavoin elinkeinotoimen toiminnan selkeyttäjien porukkaan valtuustossa. Korpivaara on oikealla asialla siinä, että kun kaupunki kaikessa muussa hankintoihin liittyvissä asioissa kertoo noudattavansa tarkasti lakia, niin näissä elinkeinohankkeissa ei sitä tarvitse tehdä. Tasavertaisuus ei toteudu myöskään saneerausmateriaalien osalta, kuten Korpivaara toteaa. Kaupunki ei mielestäni voi mitenkään suosia puumateriaalia vaan sen on kilpailutettava kaikki yhtä lailla. Jos arkkitehti lähtee puulinjalle löytyy sieltäkin monia vaihtoehtoja. Näin Woodprime on samalla viivalla isojen puuelementtivalmistajien kanssa ja silloin ratkaisevat monet seikat. Kalle Ylimäki puolustaa puuta aivan oikein luonnollisena materiaalina mutta yritysmaailma ratkaiskoon rakennusvaihtoehdot. Se mikä menee kaupaksi on tarpeellista materiaalia. Suosiminen ei ole valtion/kunnan puolelta sallittua, kuten jo telakkateollisuudenkin kanssa joudutaan toteamaan.

Kokonaisuutena saneerausmarkkina Suomessa on olemassa ja se odottaa vain ratkaisuaan. Valitettavasti myös päätöksen teko, kaavoitus ja lupa-asiat ovat vielä jarruttamassa puurakentamisen voittokulkua.

Puurakentamisella on perinteitä, mutta syntyykö niitä nykyisten määräysten puitteissa?

 

Advertisement

Vastaukseni Mika A. Väyryselle keskustelussa Woodinnosta 22.10.12

 

Puurakentamisen kehittämisen sijaan yrittäjien pitäisi luoda Kouvolassa toimivia urakointiryhmiä, jotka pystyvät toteuttamaan hankkeet tehokkaasti. Siitä syntyy säästö ja kilpailuetu.

Vahinko vaan, että heti ensimmäisessä tarjotussa hankkeessa homma karahti kiville kun olisi pitänyt alkaa kilpailuttamaan hanketta. Kaupungin toimintavoilla tämä ei voi menestyäkään. Mutta jos tämän kaltainen tuote osataan paketoida kannattavasti, voisi se oikealla markkinoinnilla lähteäkin kehittymään ja osaamista alkaisi keskittymään alueelle. Tehtaan tekemiseen ja hallien pakkotäyttämiseen sen sijaan ei pidä ensin keskittyä.

Siis kaupungin hommiahan nämä eivät ole. Rahoituksen etsiminen, tilojen tarjoaminen, työvoiman koulutus, kaavoitus, jne kuuluvat kaupungille, ei yrittämiseen sotkeutuminen. Jos kaupunki tarjoaa sen lisäksi pari kohdetta kilpailutettavaksi (siis muut rakennustavat saavat tulla myös tarjomaan vaihtoehtojaan), pääsee yrityskeskittymä testaamaan oman puurakentamisen vaihtoehtonsa kilpailukykyä ja voi koettaa hioa toimintamalliaan. Elementtien valmistajia löytyy alueelta yllin kyllin, kunhan mallit on tehty ja testattu. Työllisyyttä siis syntyy näiden alihankkijoiden kautta. Puunkäytön lisääminen mahdollistaa hyvän sahatavaran tuottajien pärjäämisen. Ilmastointi- ja sähkötöitä syntyy jne.

Kannatan tällaisen yrityskeskittymän tukemista kaikilla hyväksytyillä tavoilla. Muuta rakennustavat saavat tietysti lähteä samaan kisaan mukaan. Konsultteja ei tarvita juurikaan tässä kisassa. Kaupungin omassa organisaatiossa tulisi olla rahoituksen hankinnan asiantuntemusta tarjolla.

Näin se homma etenee.

 

Kannattaako munia panna samaan koriin?

Kirjoitukseni on lähetetty Kouvolan Sanomiin tänään:

Olen seurannut mielenkiinnolla valtuustolle esitettyä Woodinno-hanketta, sekä aiheen ympärillä käytyä aiempaa keskustelua. Kiinnitin huomiota eräisiin perusteluihin, joiden mukaan tähän hankkeeseen on syytä lähteä mukaan koska se on ainoa todella työllisyyttä kehittävä hanke tässä kaupungissa. En voi olla pohtimatta elinkeinotoimeen tehtyjä useiden miljoonien vuosittaisia panostuksia ja niistä saatuja hyötyjä. Onko todella niin, ettei mitään muuta ole tulossa? On kerrottu, että toimitiloista kamppailevat useat suuryritykset ja matkailunvirtakin odottaa räjähdystään idän suunnasta. Eikö niihin uskotakaan enää? Puuelementti-projektissa, josta monia nimiäkin käytetään, työpaikkojen luku on aluksi ollut jopa 1000. Tällä hetkellä tilauskirjojen täyttymistä odotellaan ja töissä lienee muutama henkilö. Markkinavisioita lueskellessa voi myös huomata, että Kouvolan kaupunkia odotetaan puuelementtirakentamisen asiakkaaksi. Onhan yksi päiväkoti jo tehtykin näillä tuotteilla. Onhan se hyvä, että on ensimmäinen mallikohde, mutta tässä tarvitaan koko valtakuntaa ja jopa vientiä asiakkaaksi. Nyt myönnettyä kahta miljoonaa on siis syystä suunnata markkinan avaamiseksi lähinnä erilaisten toteutuvien hankkeiden tukemisella. Aiemmin tässä lehdessä esitetty yrittäjä Hyyryläisen ehdotus yritysten suorasta tuesta olisi siis varteenotettava vaihtoehto, jos sieltä esitetään selkeitä markkinointi- tai jopa tilaussuunnitelmia. Yritysvetoisuus toisi varmasti enemmän imua ja kaupungin riskit voitaisiin hajauttaa. Toivottavasti rahaa ei tulla käyttämään ulkopuolisten konsulttien palkkioihin, vaan todellisiin, Kouvolan työllisyyttä edistäviin hankkeisiin.

Tästäpä pääsemmekin Kouvolan suurta budjettivajetta koskeviin keskusteluihin. On varmaan selvää, että valtiontalouden leikkaukset tulevat koskemaan myös Kouvolaa. Valtuutetuilta tehdyssä kyselyssä säästöjä osattiin haeskella lähinnä henkilöstöä vähentämällä, mutta palveluita ei näin vaalien alla lähdetä leikkaamaan edes puheissa. Verokertymän kasvattamiseenei tunnu riittävän kenelläkään keinoja. Em. heikohkot työllisyyttä edistävät hankkeet eivät näytä tuovan kassaan lisää rahaa lähiaikoina, pikemminkin päinvastoin. Toivoisin tulevan valtuuston ja kaupunginhallituksen ottavan vakavasti esiin elinkeinotoimen tavoitteiden radikaalin tehostamisen ja resurssien käytön tehostamisen. Onhan meillä myös uusi elinkeinojohtaja, jonka saavutuksista tosin emme ole saaneet vielä julkisesti kuulla. Monen johtajan mallilla asiat eivät etene hallitusti, sillä julkisesti asetettuja tavoitteita pitää määrätietoisesti johtaa hyvää lopputulosta kohti. Uskon, että Kouvolan teollisuudessa, logistiikassa ja maaseudussa on käyttämättömiä voimavaroja, joista voidaan saada nopeastikin työllistäviä hankkeita. Uusia yrittäjiä ei pidä pompotella pöydältä toiselle, kuten olen ikäväkseni kuullut tapahtuvan. Rahaa pitää kohdentaa ensisijaisesti työllisyyden ja matkailun kasvattamiseen, ei pitkäaikaisiin tutkimuksiin. Ne kuuluvat valtiovallalle ja suuryrityksille. Professuurin tukeminenkin on niin kauaskantoista puuhaa, että annetaan yliopistokaupunkien tehdä se ja keskitytään perusopetukseen, joka luo nuorisolle hyvän elämän mahdollisuuden kotipaikkakunnalla.

Ilkka Mäkijärvi
Valkeala, Kouvola